Johtamisaktivisti Toni HinkkaKirjoittaja toimii suomalaisten johtajien mentorina.

Teemme järjettömiä päätöksiä, koska menettämisen pelko on suurempi kuin saavuttamisen toive

Menettämisen pelko voittaa saavuttamisen toiveen. Oivallus, joka saattaa selittää typerät päätökset ja turhan stressaantumisen. Etenkin työssä ja johtajana.

Kolmisenkymmentä vuotta sitten muutin pois lapsuudenkodistani Halikosta Helsinkiin. Nykytilaani verrattuna minulla ei ollut silloin juuri mitään. Ei perhettä, ei omaisuutta, eikä verkostoja. Ei kokemusta. Ei käytännössä mitään.

Toisaalta tarkasteltuna minulla oli silloin paljonkin. Luottamus minut rakkaudella ja huolenpidolla kasvattaneiden vanhempieni edelleen jatkuvaan tukeen. Oli myös kokemattomuudesta kumpuava lähes rajaton usko omiin kykyihin. Kun ei ollut vielä ottanut kunnolla elämässä turpiin, ei sitä osannut etukäteen pelätäkään. Nuoruus, kokemattomuus, vastuuttomuus. Ah, autuas tyhmyys. Kuolemattomuus.

Nykyään minulla on kaikkea monin kerroin. Ihana perhe, ystäviä, omaisuus kiinni omakotitalossa, mainetta ja verkostoja. Kokemustakin on kertynyt niin hyvistä, huonoista kuin kamalistakin asioista.

En muista nuoruuden vähättömyydessä pelänneeni mitään. Nykyään saa olla, jos ei ihan peloissaan, ainakin huolissaan monestakin asiasta: läheisistä, kollegoista, asiakkaista, omasta urasta ja ikääntymisestä, maailman menosta ja ilmastonmuutoksen tulosta.

Kuinkahan paljon enemmän nykyinen jokapäiväinen päätöksenteko työssä ja kotona painottuu enemmän menettämisen pelolla kuin tulevaisuuden toiveilla? Väitän, että paljon. Väitän, että ihan liikaa.

Tästä voi johtaa ajatuksen:

Mitä enemmän ihmisellä on, sitä enemmän hänellä on huolia. Mitä enemmän menetettävää, sen vähemmän saavutettavaa?

Vaikka haluaisin nuoruuden huolettomuuden takaisin, en silti missään tapauksessa halua luopua siitä kaikesta mitä minulla jo on. Jos jostain on luovuttava, menköön sitten ensimmäisenä omaisuus.

Mitä, jos seuraavan päätöksenteon hetkellä kokeilisin rohkeasti vähintään ajatusleikkinä, mitä valitsisin, jos en huomioi menettämisten pelkoa lainkaan?

Mitä sinä pelkäät ja pelkäätkö sitä ihan turhaan?

@tonihinkka

Kirjoittaja on johtamisen ammattimentori

Johtamisaktivisti Toni Hinkka

Kommentit (1)

Kommentit

Pelkään vanhenemista ja

Pelkään vanhenemista ja sairastamista. Suomessa pärjää vielä täysin terveenä ja toimintakykyisenä pienilläkin tuloilla. Suomessa on 174000 vanhusta jotka elävät köyhyysrajalla. Vanhukset tarvitsevat pysyäkseen hengissä lääkkeitä, laboratoriokokeita ,lääkäriä, sairaanhoitajaa, kuljetuspalveluja kauas terveyskeskuksiin . Asumiskulut vievät usein koko eläkkeen. Syödä pitäisi, laskut pitää maksaa . Kun sairaalalasku on pienestä eläkkeestä esim. 200 euroa, vanhus jättää lääkkeet ostamatta tai puolittaa lääkkeensä. Jättää syömättä. Kun Marevan kokeeseen pääsee vain yksityisellä taksilla , vanhus jättää tälle päivälle tulevat ruokaostokset jotta pääsee välttämättömään laboratoriokokeeseen. Valintoja . Kotiin ei saa lakisääteisiä palveluja , vain kalliita yksityisiä palveluja tarjolla joissa palvelun tuntihinta on 80 euron luokkaa. Yksityiset hoivakodit rahastavat vanhuksen koko tilin ja omaisuuden. Rahastus sängynnostosta alkaen. Jos vanhuksen tulot eivät riitä, kaupunki ja veronmaksajat maksavat ja rahoittavat osan palveluista yksityisil le hoivayrityksille.Tuotto menee usein veroparatiisitileille.

Aikaisempia kirjoituksia

Uusimmat mielipiteet