Itäkeskuksessa sijaitseva Stoa tarjoaa kipinöitä kulttuurielämyksiin, villejäkin ohjelmaideoita ja kaikille avoimen tilan olla. Ammattitaiteilijoiden esitysten ja näyttelyiden ohella ohjelmistossa nostetaan esiin myös nousevia tähtiä ja ajankohtaisia aiheita huumoria unohtamatta. Tanssia, sirkusta ja kädentaitoja löytyy myös eri ikäisille kurssimuodossa, maksutta.
Mainos | Kulttuurikeskus Stoan avarassa aulassa on tilaa kaikenlaiselle kohtaamiselle. Kirjastossa käynnin ohessa voi piipahtaa tutustumaan gallerian näyttelyyn tai hypätä aulan työpajaan. Stoan kulttuurituottaja Hanna Westerholmia ilahduttaa eritaustaisten ihmisten kohtaaminen monenlaisen taiteellisen kokemisen ja tekemisen äärellä. Stoasta saa elämyksiä myös makuaisteille.
– Ravintola Skuttan villiyrtteihin pohjaava tarjonta on taidetta lautasella, hän vinkkaa.
Stoan ohjelmistossa yhdistyvät laadukkaat taidesisällöt rohkeisiin oppimismetodeihin. Talossa nähdään nykytanssin ja nykysirkuksen parhaimmistoa ja kansainvälisiäkin nimiä – ja toisaalta taas suomen kieltä harjoitellaan laulaen, taidetta viedään lähimetsään ja senioreille järjestetään omia sirkuskursseja.
Stoa ei myöskään kaihda keskustelua herättäviä aiheita. Galleriassa uhanalaiset lajit eksyivät 70-lukulaisiin raanuihin Sonja Salomäen maaliskuun alkuun saakka esillä olevassa näyttelyssä.
– Huhti-toukokuussa Kuoleman kättelemät -näyttelyssä käsitellään puolestaan elämän ainutlaatuisuutta ja sen päätepistettä, Hanna kertoo.
Stoan henkilökunta seuraa ajankohtaisia, puhuttavia ilmiöitä ja ideoi sisältöjä yhdessä. Innostunut ja avoin ilmapiiri on myös inspiroinut taiteilijoita ja taidetoimijoita ehdottamaan yhteistyökuvioita aktiivisesti.
Itäinen Helsinki on muutoksessa ja Stoassa pohditaan myös tulevaisuutta, mitä alueellinen kulttuurikeskus tarkoittaa ja tarjoaa vuonna 2030. Stoaa odottaa perusparannusremontin ohella laajennus, joka monipuolistaa esimerkiksi esiintymistiloja.
– Nyt on hyvä hetki katsoa tulevaisuutta avoimesti. Erityisesti toivoisin nykyisten toimintojen parantamisen lisäksi omaehtoisen toiminnan mahdollisuuksien kasvattamista, erilaisia yhdistyksiä, porukoita tai muita toimijoita tekemään ja jakamaan omaa osaamistaan ja taitojaan muillekin, Stoan johtajan sijaisuutta toimittava Antti Sarpo kertoo.
Hän toivottaa kaikki tervetulleiksi parin vuoden tauon jälkeen pidettäviin Idän kyläjuhliin 20.5., jossa juhlahumun lomassa on tarkoituksena yhdessä keskustella ja kuulla kaupunkilaisten toiveita Itä-Helsingin uusista suuntaviivoista ja Stoasta.
– Alkuun pääsee jo tänään keskiviikkona maksuttomaan 8.2. Uutta Itä-Helsinkiä -verkkotilaisuuteen osallistumalla!
Tanssilla raja-aitoja rikkomassa
– Toivon esityksen inspiroivan kaikkia. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tanssia! Koreografi Susanna Leinonen kannustaa kertoen Tatiana Urtevan 4.3. Stoan näyttämöllä ensi-iltansa saavasta Arvo-tanssiteoksesta.
Identiteettiin pureutuva tanssiteos on ainutlaatuinen. Sen muodostaa reilu parikymmentä 21–71-vuotiasta tanssijaa, joista vain seitsemän on ammattilaista.
– Haimme produktioon yli 65-vuotiaita tanssiesityksestä kiinnostuneita kaupunkilaisia julkisella koetanssitilaisuudella. Osa esiintyjistä on löytänyt tanssin elämäänsä vasta hiljattain.
Susanna on ylpeä tuotannosta. Se herättää pohtimaan, miksi tanssitaiteessa näemme vain nuoria kehoja. Jokainen on kaunis, ja iän muovaava keho puolestaan tuo kunnioitusta ja arvokkuutta teokseen. Yhdessä tuotantoryhmän kanssa jaetut elämäntarinat antavat perspektiiviä.
– Eri ikäiset kehot ilmentävät syvällisyyttä ja koskettavuutta eri tavoin.
Susanna kannustaa ajattelemaan eläkepäiviä uutena mahdollisuutena kokeilla juuri sitä kaikkea, mikä työelämän aikana on kenties jäänyt kiireen jalkoihin. Arvo-esiintyjäryhmässäkin on sellaisia, jotka eivät ole aiemmin harrastaneet liikuntaa. Nyt monet heistä ovat saaneet kipinän muihinkin lajeihin, esimerkiksi hiihtoon.
– Kaikkea oppii, kunhan vain kärsivällisesti toistojen kautta harjoittelee. Samanlaista se on ammattitanssijoillakin vaikeiden koreografioiden kanssa.
– Voimme oppia ikäihmisiltä huumoria sekä armollisempaa asennetta elämään. Ei tämä niin vakavaa ole.
Itähelsinkiläisten taidekasvatuksen kehto
Kulttuuritalo tavoittaa taidekasvatuksellaan itähelsinkiläiset lapset ja nuoret, aikuisia ja ikääntyviä unohtamatta. Pelkästään viime vuonna taidekasvatuskäyntejä kertyi yhteensä 6 500, alkuvuoden koronasulusta huolimatta.
Ovet ovat avoinna kaikille, ja metron myötä erinomainen saavutettavuus onkin Stoan iso plussa.
Talolla on pitkä historia taide- ja ympäristökasvatuksen yhdistämisestä lähimetsiä hyödyntäen.
– Metsä on mainio oppimisympäristö, sillä siinä yhdistyy toiminnallisuus sekä rauhoittavuus. Se tuoksuu, tuntuu ja kuulostaa erilaiselta, kertovat Seikkailutaidekoulun opettajat Verna Kuntsi ja Satu Sipilä, jotka ovat olleet toteuttamassa Metsäseikkailu-kursseja esikoululaisille.
Jo matkalla kaupunkiympäristöstä lähiluontoon Matokalliolle he kannustivat lapsia havainnoimaan muutoksia ympäristössä. Asfaltti vaihtui epätasaiseen metsämaastoon, liikenteen humina antoi tilaa lintujen äänille. Metsän reunassa saatu aarrekartta johdatti paikkaan, jossa ensin viritettiin aistit sulkemalla silmät. Sen jälkeen muun muassa tutkittiin luupilla kastepisaroita. Havainnot luonnosteltiin hiilellä muistiin suurta taideteosta varten, joka valmistuttuaan ripustettiin havaintopaikalle.
– Ulkona keskittymiskyky paranee. Aivotkin toimivat paremmin happirikkaassa ilmassa, Satu kiteyttää.
Ikääntyville Stoan tarjonnassa on liikunnan iloa pilke silmäkulmassa. Kilpatanssin askelkuviot tuovat sopivasti aivojumppaa aamupäivätansseissa ja seniorisirkus haastaa tasapainoa hauskalla tavalla.
– Olemme myös jalkauttaneet esityksiämme ja työpajoja itähelsinkiläisiin palvelutaloihin ja päiväkeskuksiin, ja saattaneet päiväkotilaisia ja senioreita yhteen, Hanna kertoo.
– Sukupolvien väliset kohtaamiset taiteen äärellä lisäävät kaikkien hyvinvointia.
