Ylioppilasteatteri

Sydämellä tehty show

Alla Kaouguia ja Kati Turunen

Laura Rautjoki

Sydämellä tehty show

Pulssi kiihtyy, vatsan pohjassa kihelmöi ja adrenaliini nousee. Ylioppilasteatterin studiolla jännitys kohoaa huippuunsa. Seitsemän viikon harjoittelun jälkeen kaikki on valmista ensi-iltaa varten. Peruukit, glitterit ja kultahiput lavasteissa vihjaavat, että luvassa on kunnon show.

Ylioppilasteatterin lavalta tähteyteen on ponkaissut monia tämän päivän tähtiä. Touko- ja kesäkuussa valokeilaan astuu näyttelijöitä kehitysvammaisten lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry:stä sekä Ylioppilasteatterista kysyäkseen, kenellä on lupa esiintyä? 

Metropolia Ammattikorkeakoulusta teatteri-ilmaisun ohjaajaksi valmistuva Venla Korja käsittelee työryhmänsä kanssa nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta. Eversti Co. -esityksessä pohditaan, kenellä on lupa tulla nähdyksi ja saada äänensä kuuluviin. Kuka antaa luvan ja kenelle?

Aitoutta etsimässä

Esitys sai kipinän dramaturgian kurssilla, kun Korja etsi kirjastosta tekstiä dramatisoitavaksi. Pete Q -näytelmä tarttui mukaan, koska vuonna 1978 kirjoitetusta näytelmästä löytyi yhtymäkohtia tähän päivään ja kykyjenetsintäkilpailuihin. Tekstin kautta Korja alkoi miettiä, mikä voisi olla musiikkibisneksen ja viihdeteollisuuden vastavoima.

–        Mietin, mikä on minulle aitoa musiikkia. Sain vastauksen viime kesänä, kun olin Pertti Kurikan nimipäivät -bändin keikalla. Bändi kosketti minua aitoudellaan. Itkin, nauroin ja huusin ääneni käheäksi keikan aikana.

Korja oli sen verran vakuuttunut bändin meiningistä, että hän lähti selvittämään sen taustoja ja tutustui sitä kautta Lyhty ry:n toimintaan. Hän otti yhteyttä yhdistykseen ja ehdotti yhteistyötä. Kehitysvammaisten kanssa työskenteleminen oli tuttua Korjalle, joka oli aikaisemmin ohjannut kehitysvammaisille teatterikerhoa Aula-työkodissa, Helsingissä. Noilta ajoilta mieleen oli jäänyt kytemään ajatus kehitysvammaisten kanssa tehdystä esityksestä.

Erityiset esiintyjät

Lyhtyläisten lisäksi Korja halusi ohjaukseensa myös Ylioppilasteatterin jäseniä, jotta esitys ei leimautuisi vain yhden ryhmän tai yhden asian esitykseksi. Yhdistämällä eri taustoista tulevat esiintyjät, Eversti Co. murtaa kuvaa esiintyjästä. Korja huomauttaa, että vaikka teatteriyhteisöt ovat värikkäitä, mielikuva näyttelijästä on yksipuolinen.

–        Kaipasin lavalle muitakin kuin nuoria ja terveitä näyttelijöitä. Halusin esityksessäni korostaa yhdessä tekemistä ja yhteistyötä. Ylioppilasteatterilaiset ja lyhtyläiset hitsautuivat nopeasti ja helposti yhteen ja työryhmä toimi upeasti.

Harjoitusten alkaessa työryhmällä oli vaihtelevasti kokemusta esiintymisestä. Suurin osa lyhtyläisistä oli näyttämöllä ensimmäistä kertaa elämässään. Harjoitteluprosessin aikana ohjaaja ei ole tehnyt esiintyjien kanssa näyttelijäntyön harjoitteita, koska hän ei halunnut opettaa mitään yhtä ja tiettyä tapaa olla näyttämöllä.

–        Minua kiinnostaa, miten eri tavoin lavalla voi olla. Mitä kaikkea esitys kestää? Esimerkiksi, voiko kesken esityksen mennä vessaan? Tai voiko näyttelijä nukahtaa lavalle? Tässä esityksessä taidot ja osaaminen ei ole pääosassa, vaan esiintyjät.

”Meidän show”

Ohjaajalle oli tärkeää, että esiintyjät tulevat kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisena kuin he ovat. Jokainen lyhtyläinen saa esityksessä toteuttaa oman unelmansa näyttämöllä. Jotta esitys olisi esiintyjien show, ohjaajan oli oltava uskollinen esiintyjien unelmille. Prosessin alussa viihdeteollisuutta kritisoinut Korja ohjasi lopulta esityksen, jossa kuullaan radion soittolistoilta tunnettuja poplauluja ja nähdään televisiosta tuttuja julkisuuden henkilöitä. Ohjaaja kehottaa myös katsojia törmäyttämään omat asenteensa.

–        Haastamme katsojat tutkimaan omaa suhdettaan erilaisiin ihmisiin tai toiseuteen. Jokainen esiintyjä on jollain tavalla erilainen ja erityinen. Olemme tehneet esityksen sydän mukana ja kieli poskella, minkä ansiosta Eversti Co. on viihdyttävä, mutta samalla myös koskettava.

Prosessin myötä ohjaajan oma ajattelu on saanut lisää värisävyjä, kun hän on tutustunut työryhmäläisiinsä. Esimerkiksi Korja nostaa vammaisten työllistämisen. Kaunis ajatus toteutetaan rumasti, kun kehitysvammaiset joutuvat tekemään pienellä palkalla monotonista työtä. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin muistuttaa, että monet kehitysvammaisista ovat ylpeitä työstään, eivätkä valita työoloista. 

Myös ohjaajan poika Eeko, 4, on saanut tutustua lyhtyläisiin ja pääsyt seuraamaan harjoituksia. Kun lyhtyläiset nousevat ensimmäistä kertaa Ylioppilasteatterin lavalle, Eekolla on edessään elämänsä ensimmäiset jalkapalloharjoitukset. Ennen ensi-iltaa esiintyjien vatsat täyttyvät perhosista ja ”assistentti-Eekon” vadelmapirtelöstä. Backstagelle hän lähettää terveisiä, ettei uutta tilannetta kannata jännittää.

–        Mä en tykkää jännittämisestä. Se on hirveen inhottavaa, siksi mä en jännitä, Eeko sanoo.

 

Esitykset 24.5.–13.6.2012 klo 19 Ylioppilasteatterissa, Mannerheimintie 3 B, 4 krs. Esteetön sisäänkäynti Kaivopihan puolelta. Liput 10/5 euroa. Lisätietoja ja lippuvaraukset www.ylioppilasteatteri.fitai 045 348 1555 (ma-pe klo 12-16).

Anna-Kaisa Niinikoski

Ylioppilasteatteri

Aikaisempia kirjoituksia

Ylioppilasteatteri

Ylioppilasteatteri on vuonna 1926 perustettu ammattijohtoinen harrastajateatteri, jolla on n. 160 jäsentä. Ylioppilasteatteri toimii aktiivisena uuden teatterin näyttämönä keskellä Helsinkiä, tuottaen vuosittain neljä - viisi produktiota studioonsa Vanhan ylioppilastalon yläkertaan sekä produktion Mustikkamaan kesäteatteriin.

Teatterilla on alusta alkaen ollut ammatillinen taiteellinen johtaja ja se valitsee jäsenensä valintakokeiden kautta joka syksy. Seura muutti nimensä Ylioppilasteatteriksi 30-luvun alussa ja vuodesta 1959 lähtien se toimi omassa studiotilassaan Vanhalla Ylioppilastalolla aina Vanhan tulipaloon saakka 1978. Ennen evakkovuosia Kalle Holmbergin ohjaama Lapualaisooppera
1966 nosti Ylioppilasteatterin kansalliseen tietoisuuteen ja 60-luvun poliittiselle aallonharjalle.

Joulukuussa 1979 teatteri muutti nykyiselle paikalleen, Vanhan juhlasalin näyttämötorniin rakennettuun studioon. Edelleen Ylioppilasteatteri on kaunis, kyseenalaistava, kriittinen ja rohkea. Tällä hetkellä teatterin taiteellisena vastaavana toimii Sirpa Riuttala. Hänen kautensa kestää vuoteen 2016.

Lue lisää kotisivuiltamme!

Uusimmat mielipiteet