"Murheellinen aikamme kuva: kun perustetaan rasismin ja kiusaamisen vastaiseksi ilmoittautuva liike, sen ensi askeleet näyttävät liittyvän siihen, ketkä siinä saavat olla mukana ja ketkä potkitaan pois."
Näin twiittasi viime viikolla kokoomuksen helsinkiläinen kansanedustaja Juhana Vartiainen Hän viittaa viime viikkoina paljon julkisuutta saaneeseen Silakat-liikkeeseen, joka tituleeraa itseään puoluepoliittisesti sitoutumattomaksi, rauhanomaista vastavoimaa edustavaksi liikkeeksi joka vastustaa eriarvoistavaa, rasistista ja vihaa lietsovaa politiikkaa.
Italiassa suositusta Sardiini-liikkeestä mallia ottava Silakat keräsi lyhyessä ajassa sosiaalisen median ryhmiinsä tuhansia seuraajia. Ryhmissä on käyty aktiivista keskustelua, joista syntyi nopeasti kohu ja sanasota.
Silakka-ryhmien ylläpito on estänyt lukuisia ryhmiin liittyneitä henkilöitä kirjoittamasta kommentteja ryhmien foorumeihin ja potkinut pois täysin asiallista ja yhteiskunnassa arvostettua väkeä, jonka ajatusmalli ei vain vastaa silakoiden omaa ideologiaa.
Malliesimerkki omasta mielestään suvaitsevaisen ihmisjoukon suvaitsemattomuudesta, kapeakatseisuudesta ja keskustelutaidon puutteesta. Ainut oikea mielipide on oma, muut ovat vääriä.
Myös määritelmä "puoluepoliittisesti sitoutumaton" joutuu Silakat-liikkeen kohdalta varsin kyseenalaiseen valoon, kun seuraa keskustelun ja tapahtumien kulkua.
"Kun halua aitoon keskusteluun ei enää ole, lisääntyy tahallinen väärinymmärtäminen. Kun tiedolla on merkitystä vain sen palvellessa omaa agendaa, syntyy tilaa puolitotuuksille, valheillekin."
Tämä oli lainaus presidentti Sauli Niinistön uudenvuodenpuheesta, joka oli jälleen kerran erinomainen, mielestäni paras.
Keskustelukulttuuri sosiaalisessa mediassa on lähtenyt täysin laukalle. Väärinymmärtäjiä, aiheetta loukkaantujia ja törkyturpia on liiaksi.
Sananvapaus ymmärretään väärin ja sitä puolustetaan ja käytetään silloin, kun se palvelee omaa etua. Vastuuta sanomisista vältellään.
Useat merkittävässä asemassa olevat poliitikot ja heidän avustajansa ovat kadottaneet moraalinsa vastuullisina keskustelijoina. Se on omiaan ruokkimaan someraivoa, aivan kuten kasvonsa menettäneet silakatkin.
Välillä tekisi mieli lähteä Twitteristä kokonaan pois, ja moni on niin tehnytkin. Se kertoo siitä, että trollit, törkyturvat ja puolitotuutta huutelevat oman agendansa äänitorvet vaimentavat alleen jo liiaksi maltillisen keskustelun. Osa ei edes uskalla aloittaa sitä, koskaa pelkää joutuvansa masinoidun somemyrskyn silmään.
Tämän vuoksi vastuullista journalismia tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Siksi on tärkeää, että esimerkiksi toimittajien maalittamista ei sallita, ja sen kohteeksi joutuvia journalisteja tuetaan.
Tästä hyvä esimerkki on Ilta-Sanomien päätoimittajan Ulla Appelsinin julkisesti antama tuki politiikan erikoistoimittaja Timo Haapalalle Haapalan ja Ilta-Sanomien ansiokas journalismi Al-Holin ympärillä kun ei vain kaikkien omaan agendaan sopinut. Kuten hyvän journalismin ei pidäkään sopia.