Kipinät ovat sinkoilleet, kun viime viikkoisen Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksen keskustatunneli-jälkipyykkiä on pesty.
Demariryhmän nopea kielteinen kanta keskustatunneliin, tai oikeammin edes sen tarkempaan selvittelyyn, tuli kokoomukselle ja pormestari Jan Vapaavuorelle (kok.) pyytämättä ja yllättäen.
Tunnelin, tai tarkemman selvityksen, kannalla olleet ovat Vapaavuoren johdolla lausuneet julki pettymystään. Sanavalinnat ovat olleet tiukkoja ja äänenpainot tulleet suoraan sydämestä. Vastaavasti tunnelia näkyvästi vastustaneet vihreät, vasemmistoliitto sekä iso osa demareista on ilakoinut hankkeen kaatumisella. Yhtälailla täydellä sydämellä.
Keskustatunneliin liittyvän nokittelun taustalla täytyy jo alkaa puntaroida Helsingin politiikan isoa kuvaa. Kokoomus tiesi, että demarit ovat tunnelihankkeessa vaa'ankieliasemassa, mutta luottivat, että SDP Eveliina Heinäluoman johdolla kääntää tunnelihankkeen kokoomuksen eduksi. Toisin kävi.
Vihreiden jalansija Helsingissä on vahva – ja näyttää vain vahvistuvan. Kokoomus olisi jäänyt kakkoseksi jo kevään 2017 vaaleissa, ilman Vapaavuoren vetoapua.
Samaan aikaan, kun vihreät on vahvistunut, on SDP muuttunut vihreämmäksi. Niin Helsingissä kuin Suomessa yleensäkin. Tämä on erityisesti Helsingissä johtanut siihen, että vihreät ja demarit ovat usein lähempänä toisiaan, kuin vanha aseveliakseli kokoomus ja demarit.
Keskustasta tai muista pienistä ryhmistä ei ole Helsingissä kokoomukselle apua. Vihreiden, demareiden ja vasemmistoliiton rintama on liian suuri. Jäljelle jää tiiviimpi yhteistyö perussuomalaisten kanssa tai uuden romanssin syttyminen demarileirin suuntaan. Perussuomalaistenkin suhteen vaihtoehto vaatisi sen, että puolueen kannatus pitää ja valtuustopaikkoja tulisi vuonna 2021 rutkasti lisää.
Kokoomuksen on pakko löytää Helsingissä uusi liittolainen, jos se mielii saada itselleen tärkeitä isoja asioita jatkossa läpi. Kuka on jatkossa kokoomuksen tanssikaveri – vai jääkö se seinäruusuksi?