Työpaikallani Hermannin diakoniatalolla, joka on yksi Helsingin seurakuntayhtymän niin sanotuista varustamoista, päätettiin taannoin vähän tuunata kirkkosalia. Salin takaosaan tehtiin olohuonemainen tila, jossa voi istuskella nojatuoleilla, ottaa kirjahyllystä kirjan ja lueskella sitä. Hyllyiltä löytyy myös useampia lautapelejä. Samaan aikaan selvisi, että naapuri talossa on vanha biljardipöytä tyhjän panttina ja myös se päätettiin siirtää kirkkosalin takaosaan.
Omassa lapsuudessani en tiennyt biljardista mitään. Silloin nimittäin kodeissa ja nuorisotiloissa pelattiin koronaa, tuota mainiota lautapeliä, jossa puukiekkoja yritetään isommalla ”limpulla” pussittaa vastapuolen pelaajan pesiin. Peliä saattoi pelata joko kaksin tai nelinpelinä. Tässä kuluvassa ajassa viikkoa myöhemmin, kun kirkkosalimme olohuonenurkkauksineen ja biljardipöytineen oli saatu valmiiksi, Hermannin diakoniatalon toiminta laitettiin tauolle. Meillä oli keskuudessamme korona ja sen myötä emme pelanneet enää biljardiakaan.
Hermannissakin tilanne on herättänyt keskustelua. Miksi koronavirus on iskenyt jonnekin huomattavasti suuremmalla aggressiivisuudella kuin jonnekin toisaalle. Olemmeko tehneet jotakin väärää? Biljardipelin tuominen kirkkosaliin herätti sekin keskustelua. Olemmeko tekemässä kirkkosalista peliluolaa tai suorastaan synnin pesää, josta ei hyvää seuraa.
Maailma ei ole enää entisensä tämän pandemian jälkeen. Haluaisin ajatella, että tästä valtavasta tragediasta huolimatta meillä voisi olla kaiken tämän jälkeen parempi olla. Kirkko on tärkeä hiljentymisen paikka mutta minusta kirkossa saa myös viihtyä ja siellä saa ja voi olla hyvä olla. Siksi voimallisesti myös ajoin tuota biljardipöydän tuontia kirkkosaliimme. Se ei poista samassa tilassa olevan alttarin ja samassa tilassa vietettyjen jumalanpalvelusten tuomaa pyhyyttä.
Pidetään huolta toinen toisistamme ja nyt poikkeusoloissa se tapahtuu parhaiten pitämällä fyysistä etäisyyttä toisiimme. Seurakuntien diakonia, muiden työmuotojen muassa, on löytänyt tässäkin tilanteessa keinoja olla ihmisten tukena. Sitten kun tilanne rauhoittuu, niin kokoonnutaan jälleen yhteen vaikkapa Hermannin diakoniatalolle kirkkoon hiljentymään ja pelaamaan biljardia!
Kirjoittaja on Hermannin diakoniatalon vs. johtava diakoniatyöntekijä.