Vaikka viimeiset viikot katse on ollut akuutin kriisin selättämisessä, on tärkeää suunnata näkymää myös koronan jälkeiseen aikaan. Vertaukset 90-luvun alun tilanteeseen ovat monelta osin osuvia. Siitä kertoo jo yksistään lomautusten suuri määrä. Huhtikuussa uusia lomautuksia on alkanut keskimäärin 6 000 päivässä.
Epidemia koskee jokaista suomalaista, eikä tartunnalta voi välttyä varmuudella kukaan. Omilla toimilla pääsee kuitenkin pitkälle. Tehokkainta koronan voittamiseksi ovat arkiset asiat: Fyysisten kontaktien välttäminen, käsien peseminen ja kotona sairastaminen.
Koronaviruksen muut kuin sairastamiseen liittyvät vaikutukset jakautuvat kuitenkin suomalaisten kesken hyvin epätasa-arvoisesti. Talouden shokit iskevät voimakkaimmin niihin, jotka ovat jo ennestään heikoimmassa asemassa. Vanhempien kautta vaikutukset ulottuvat väistämättä myös lapsiin. Siksi päätöksiä ei tule tehdä hätiköidysti. 90-luvun laman virheitä on vältettävä. Ensimmäisenä toimenani olikin varmistaa tuleville vuosille rahoitus nuorten matalan kynnyksen lyhytkestoisiin mielenterveyspalveluihin.
Koronaepidemia ei saa olla syy perua sellaisia uudistuksia, jotka ovat välttämättömiä lapsien ja koko Suomen tulevaisuuden kannalta. Päinvastoin, tällaiset uudistukset ovat nyt entistä ajankohtaisempia. Pyyhekumien puolittaminen ei ole vaihtoehto. Koulutuksen laadusta ja lasten mahdollisuuksista oppia on pidettävä kiinni.
Varsinkin toisen asteen tutkinnon suorittamisesta on tullut välttämättömyys. Työelämän vaatimukset kasvavat koko ajan. Pelkän peruskoulun suorittaminen ei yksinkertaisesti enää riitä. Oppivelvollisuuden laajennus toiselle asteelle on tehokkain tapa vastata työelämän kasvaneisiin vaatimuksiin. Samalla toisesta asteesta, käytännössä lukiosta ja ammatillisesta koulutuksesta, tulee aidosti maksutonta kaikille.
Lastemme mahdollisuudet pärjätä elämässä ovat edelleen liian usein peilikuva vanhempien koulutustasosta ja työmarkkina-asemasta. Koronakriisi ei saa johtaa tämän kärjistymiseen. Hyvässä yhteiskunnassa lapset pärjäävät elämässään lähtökohtaisesti paremmin kuin heidän vanhempansa. Tämä on syytä pitää mielessä, kun myöhemmin tehdään päätöksiä exit–strategian pohjalta.
Hyvässä yhteiskunnassa lapset pärjäävät lähtökohtaisesti paremmin kuin heidän vanhempansa.