Kolumni: Helsinki tarvitsee luonnon monimuotoisuutta ja urbaania monimuotoisuutta

Vihreiden kansanedustaja Mari Holopainen. Susanna Kekkonen

Mari Holopainen

Koronaepidemia on tuonut esiin luonnon merkityksen: Mahdollisuus rauhoittumiseen, ulkona liikkumiseen ja vuodenaikojen mukana elävän ympäristön tarkkailuun vain kivenheiton päässä kotoa, tekevät pohjoisesta pääkaupungistamme ainutlaatuisen. Myös tulevien helsinkiläisten lasten on saatava bongata siilejä ja oravia.

Löysin karanteeniaikojen aikana itäisen Helsingin Kasakallion, jonka laella sijaitsee muinaismuistokohde. Kivikkoinen luonto on todella hienoa, suosittelen käymään. Kevät on osoittanut, kuinka tärkeä paikka Lapinlahti on esimerkiksi jätkäsaarelaisille, jopa siinä määrin, että Lapinlahden avoimen virkistyskäytön puolesta nousi kansanliike. Nurmikolla voi juosta ja mereen pulahtaa. Etenkään iäkkäiden tai lasten pääsy luontoon ei toteudu, mikäli matka on pitkä.

Luonnon monimuotoisuuden lisäksi ilmeikkäiden kaupunginosien monimuotoisuus tekee kaupungeista kiinnostavia. Vaikka lahjakkaita arkkitehteja löytyy, typistyvät ideat liian usein uudisrakennustuotannossa rakennuttajien tehokkuusnäkökulmien jalkoihin. Uudisasunnon ostajat pääsevät vaikuttamaan laatutasoon ja valintoihin usein aivan liian myöhään. Emme voi loputtomiin fiilistellä vain jugend-Helsingin kauneudella; tarvitaan uutta ja kiinnostavaa kaupunkia myös uudistuotannon osalta.

On kannatettavaa, että niin suunnittelijan kuin rakentajan nimet jäisivät kyltillä rakennukseen näkyvälle paikalle kuten aiemmin, jotta kiitokset voi osoittaa oikeaan osoitteeseen. Myös ryhmärakennuttaminen on yksi keino vaikuttaa laatuun. Kokemus osoittaa, että purkumokia tulee välttää lähihistorian osalta. Helsingille tyypillisiä 60-luvun ostareita arvioitiin juuri sen tähden, että arvokkaimpia niistä voitaisiin säästää. Historiasta kertovia rakennuksia, sisätiloja ja aluekokonaisuuksia tulisi suojella, sillä ne ovat osa arvokasta kulttuuriperintöä.

Rakentaminen on yksi sukupuolittuneimpia aloja. On hyvä pohtia, kuka kaupunkia rakentaa ja kenelle. Osallistamalla eri ikäisiä, eri taustoista tulevia ihmisiä yhtäläisesti kaupungin suunnitteluun takaamme toimivimman lopputuloksen: monipuolinen kaupunki kestää aikaa.

Kirjoittaja on vihreiden kansanedustaja.

Purkumokia tulee välttää lähihistorian osalta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu