Kevään aikana koronavirus on kääntänyt koko maailman nopeasti täysiin uuteen asemaan. Uusimpia tutkimustuloksia odotetaan kovasti kaikkialla. Niitä tuotetaan erittäin nopealla tahdilla, ja tutkimustuloksia jaetaan ja ennen kaikkea myös luetaan hyvin paljon.
Tutkimus keskittyy ymmärtämään koronaviruksen perusominaisuuksia, muun muassa tartuttavuutta, taudin diagnostiikkaa ja hoitoa sekä rokotekehittelyä. Nykykäsityksen mukaan mahdollinen lopullinen ratkaisu koronaepidemian hallintaan tullee vasta, kun meillä on saatavilla tehokas ja turvallinen rokote koko maailman väestölle.
Myös tiederahoittajat ovat havainneet nopeasti nämä tarpeet. USA:ssa panostettiin muutama viikko sitten yli miljardi dollaria julkista rahaa rokotekehittelyyn. EU yhdessä Euroopan keskuspankin ja uuden Euroopan innovaationeuvoston kanssa laittoi jakoon 300 miljoonaa euroa koronatutkimukseen. Vastaavasti Suomen Akatemia ja muutaman säätiön yhteinen pooli ovat kanavoineet nopeasti uutta rahoitusta Suomessa koronatutkimusta varten.
Ennen kevättä populismi ja mielipiteet koettiin julkisissa keskusteluissa yhtä arvokkaiksi kuin tutkittu tieto. Käsite tieteen jälkeisestä ajasta yleistyi. Tänä keväänä näiden keskustelujen ilmapiiri on muuttunut täysin. Media on seurannut aktiivisesti pandemian tutkimustuloksia ja taudin kulkua. Tuoreen tutkimuksen mukaan suomalaiset luottavat koronauutisoinnissa vahvasti etenkin tutkijoihin ja lääkäreihin. Myös luottamus uutismediaa kohtaan oli vahva.
Olisi upeaa, jos kiinnostus tutkimuksen ja tieteen tuloksista ja niiden käytöstä näkyisi poliittisten päätöksen perusteina. Yksi esimerkki tästä on kiistely kasvomaskeista. Arvovaltaisessa Lancet-lehdessä kesäkuun alussa julkaistu meta-analyysi 172 aikaisemmasta tutkimuksesta puoltaa maskien käyttöä väentungoksissa.
Tietoon perustuva päätöksenteko on aina laadukkaampaa kuin pelkkään arvailuun perustuva. Tieteellä ja sen tuloksilla on jatkossakin siis paljon annettavaa koko yhteiskunnalle. Meidän kaikkien kannattaa siis tukea tiedettä ja olla tieteen ystäviä!
Risto Renkonen Kirjoittaja on Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan dekaani.