Kolumni: Yksilö on niin last season

Jussi Halla-Aho. Päivi Tuovinen

Jussi Halla-aho

Harvasta asiasta puhutaan yhtä paljon kuin kaikkien ihmisten yhtäläisistä oikeuksista ja mahdollisuuksista. Ihmisen ihonvärillä, iällä ja sukupuolella ei kuulemma pidä olla väliä, vain hänen henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan ja kyvyillään.

Kuitenkin usein tuntuu siltä, että ihmisessä tärkeintä on se, mitä ryhmää hän edustaa, eikä se, mitä hän yksilönä on. Valkoisten heterosetämiesten kuuluu olla hiljaa, ei siksi, että heidän sanomisensa olisivat vääriä, vaan siksi, että he ovat valkoisia heterosetämiehiä. Tai oikeastaan heidän sanomisensa ovat vääriä juuri siksi, että he ovat valkoisia heterosetämiehiä.

Vastaavasti nuoria, naisia, ruskeita ja LGBTTQQIAAP-ihmisiä pitää kuunnella. Heidän mielipiteensä ovat arvokkaita, koska heidän syntyperäiset ominaisuutensa tekevät niistä arvokkaita.

Vasemmistolainen identiteettipolitiikka hierarkioineen ja väistämissääntöineen muistuttaa periaatteiltaan erehdyttävästi islamilaista oikeuskäytäntöä, jossa kahden naisen todistus vastaa yhden miehen todistusta.

Ihmiset lakkaavat olemasta yksilöitä, ja heistä on tullut edustamiensa ryhmien toteemeja. Tärkeänä ei enää pidetä sitä, että jokaisella on taustastaan riippumatta oikeus pyrkiä ja ansioillaan päästä joka paikkaan, vaan sitä, että erilaisilla ryhmillä on yksilöiden meriiteistä riippumatta edustus joka paikassa, esimerkiksi mainoksissa, Oscar-ehdokkaissa, yritysten johdossa ja poliittisissa päätöksentekoelimissä.

Kummallisinta on se kaksoisajattelu, että vaikka henkilöitä valitaan erilaisiin tehtäviin sukupuolensa tai ihonvärinsä vuoksi (eikä niistä riippumatta), valituksi tulemista pidetään todisteena kyseisten henkilöiden pätevyydestä kyseisiin tehtäviin. Esimerkiksi Yhdysvaltain todennäköisesti seuraava presidentti Joe Biden ilmoitti hyvissä ajoin haluavansa värillisen naisen varapresidenttiehdokkaaksi. Kun hän sitten nimitti kriteerit täyttävän Kamala Harrisin ehdokkaaksi, ja kun Harris Bidenin voiton myötä nousee varapresidentiksi, tämän hehkutetaan ”rikkovan lasikattoja”.

Heistä on tullut edustamiensa ryhmien toteemeja.

Syntyperäisiin ominaisuuksiin perustuvat kiintiöt ja yksilöiden välinen tasa-arvo eivät ole yhteensovitettavissa vaan keskenään ristiriidassa. Voimme valita jommankumman mutta emme molempia.

Kirjoittaja on perussuomalaisten puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.

Kommentoi