Kolumni: Samanlaisia ihmisiä

Piispa Teemu Laajasalo vierailee 10.9. Askolassa. Päivi Tuovinen

Teemu Laajasalo

Muutaman viikon ajan keväällä 2020 Suomessa elettiin välirauhan aikaa. Kulkutauti keskeytti kulttuurisodan. Meillä katkesi hetkeksi vastakkainasettelun aika; siis se puheissa ja teoissa viime vuosina eletty, tuotettu ja toteutettu polarisaatio, joka asemoi ihmisiä vastustamaan toisiaan. Ne, jotka normaalisti ovat kaikesta eri mieltä, olivatkin nyt yhteisellä asialla.

Yhdessä tekemisen hengessä näkyi vielä toimeliaisuutta, lähimmäisenrakkautta ja myötätuntoakin suurempi muutos: huomasimme olevamme olemuksellisesti samanlaisia. Ihmisiä. Tämä on naiivi, liikuttava ja kaunis havahtuminen. Meidän kuolemanpelkomme on samanlainen. Meidän rajallisuutemme on yhteistä. Kun kukin mielissämme kalibroimme kulkutaudin kauhua, ihmisten erottelulle, rasismille, kiihtymiselle, tahalliselle väärinymmärtämiselle ja vihalle ei ollut tilaa eikä tarvetta. Tämä tunne syntyi hetkessä, mutta se myös syntyi vain hetkeksi.

Taistelu on sotametafora. Amerikan mallin mukainen kantojen kirkastuminen, erilainen keskustelun henkilölähtöisyys ja ihmisten jakaminen valon ja pimeyden lapsiin on ajankuva. Ilmiön käsitteleminen tai siitä puhuminen on hankalaa, koska arviossaan ja sanavalinnoissaan tulee hyvin helposti tipahtaneeksi osaksi vastakkainasettelun ongelmaa eikä ratkaisua. Joku sanoo, että niin pitääkin olla, koska neutraali, ilmiötä kuvaileva puhetapa on illuusio ja keskustelun kaappausyritys.

Ymmärrän kyllä esimerkiksi sen, että paljon puhuttu ”tolkun ihminen” ei täysin aiheetta päätynyt vitsiksi. Samalla tuntuisi vastenmieliseltä hyväksyä todellisuus, jossa ilmaisun maltillisuuden, mielen tyyneyden tai argumentin pitävyyden vaatiminen on epäilyttävää. Tuntuu väärältä, jos kohtuus ei olekaan enää hyve vaan pahe.

Useimmiten on kohteliasta antaa toisen aloittaa, olla ensimmäinen ja seurata sitten itse vasta perässä. Mutta tässä kannattaa aloittaa itsestä. On helpompaa vaatia suvaitsevaisuuden henkeä toiselta kuin itseltä. On helpompaa nähdä toisen kapeakatseisuus ja ehdottomuus kuin omansa. Siksi on aloitettava itsestä.

Rajoitusten tiukentuessa jälleen, havahtuisimmeko hetkeksi ja löytäisimmekö toisistamme taas samanlaisia ihmisiä?

Kirjoittaja Helsingin hiippakunnan piispa.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut