Sanna-Leena Immanen Vanhakaupunki ei ole entisensä – ehkä siinä on uuden alku

Tunnen Tallinnaa melko pitkältä ajalta (kaukaiselta 1990-luvulta saakka) ja olen nyt asunut täällä elokuusta lähtien. Kävelen Toompean mäelle suurlähetystöön päivittäin. Asioilla liikun vanhassakaupungissa tai usein ainakin kuljen sen halki matkallani kauppaan tai vaikka postiin. Kulmat ovat ehtineet tulla tutuiksi, mutta väitän, että jokainen lukijakin osaa kuvitella itsensä Raatihuoneentorille.

Vaan kuvitelkaapa nyt, että siellä tutulla torilla ei ole ketään. Kävelette pikku kaduille, jotka saavat alkunsa torin reunoilta. Ei ketään missään. On aivan hiljaista. Aiempaan verrattuna suorastaan epätodellista. Liikkeet ovat kiinni tai mainostavat alennuksia asiakkaille, joita ei ole.

Ei pidä luulla, että koko Tallinna olisi tyhjentynyt. Edelleen on elämää, mistä on voinut varmistua esimerkiksi Telliskiven alueella ja Balti jaamin torilla, ostareilla tai markettialueilla. Mutta jo pitkään lähestulkoon ainoastaan matkailijoiden varaan perustunut vanhankaupungin vilkkaus on koronan myötä kadonnut. Moni on laittanut lapun luukulle, joillakin se on edessä lähikuukausina. Eletään raskaita aikoja, sitä ei käy kiistäminen.

Olen Tallinnan suhteen sivustakatsoja. Todennäköisesti palaan Suomeen muutaman vuoden kuluttua ja siirryn takaisin turistiksi. Mutta kaupungin kehitystä pitkään seuranneen olen kuitenkin kovasti odottanut, että vanhakaupunki palaisi tallinnalaisille. Että siellä asuttaisiin ja että sen kahvila- ja ravintolatarjontaa mutta myös muuta liiketoimintaa menestyksellisesti kehitettäisiin paikalliselle asiakas- ja asukaskunnalle. Uskon, että sitä kautta upeasta historiakohteesta tulisi elävämpi, aidompi ja kiinnostavampi myös matkailijoille, kun he aikanaan taatusti palaavat.

Ensimmäisen adventin hämärtyvä ilta viikko sitten oli toivoa antava. Vapaudenaukiolle oli rakennettu valopuisto, jonka kaarien alla konttasi haltioitunut haalarikansa vanhempien odotellessa rattaiden kanssa vieressä. Harjun kentällä luisteltiin. Raatihuoneentorilla kuusen ja kojujen lomassa kierreltiin perheittäin. Musiikki soi, puhe porisi, otettiin tunnelmakuvia, juotiin glögiä, tehtiin ostoksia. Ilman yhtään turistia.

Sanna-Leena Immanen

Kirjoittaja on Tallinnan Suomen suurlähetystön lehdistövirkamies.