Hjalliksen kynästä ”Suomelta puuttuu yhteinen tehtävä"

Kolme vuotta sitten itsenäisyyspäivää vietettiin hyvin erilaisissa tunnelmissa. Suomi täytti 100 vuotta, koko kansalla oli syytä juhlia ja silti hiljentyä hetkeksi miettimään, missä tilanteessa maamme oli vuosina 1917–18.

Tilanne ei silloin ollut helppo. Pahimmillaan siellä olivat olleet veljekset eri puolilla kiväärit tanassa vastakkain. Eheytyminen alkoi viimeistään 1939, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ja samat veljekset olivat Talvisodassa rinnakkain hyökkääjää torjumassa.

1900-luvulla Suomella oli suuri yhteinen tehtävä jokaiselle vuosikymmenelle erikseen. Ilmeisesti meillä menee edellisten sukupolvien jälleenrakennuksen ja päätösten ansiosta liian hyvin. Niin hyvin, että 2000-luvulla ei ole oikein saatu mitään aikaiseksi. Vain vastakkainasettelu on lisääntynyt, valitettavasti.

Tämä vuosi on sujunut koronan merkeissä. Onko sitten kaikki hyvin, kun pandemiasta on selvitty?

Valitettavasti näin ei ole. Suomella on paljon ongelmia.

Me emme kykene uudistumaan. Osaamme toimia tehokkaasti ja kurinalaisesti kuten koronan torjunnassa muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Teemme kuitenkin kaiken samalla tavalla kuin aina ennenkin ja turvaamme entisiin kuvioihin. Puolustamme kaikkea vanhaa, erityisesti sellaisia rakenteita, joista luopuminen olisi ensiarvoisen tärkeätä tulevaisuuden rakentamiseksi.

Viimeksi tästä tuli karvas esimerkki, kun työmarkkinajärjestöt istuivat kolme kuukautta neuvottelemassa vanhojen rakenteiden purkamisesta. Ainoa, mitä joukko sai aikaiseksi, oli yhtä aikaa lähetetty ja samoin sanoin kirjoitettu twiitti siitä, että neuvottelut päättyivät tuloksettomina.

Meiltä puuttuvat yhteinen tahtotila ja yhteinen tehtävä. Tärkeät päätökset jäävät tekemättä tai niitä siirretään hamaan tulevaisuuteen poliittisista syistä.

Kun suunta on hukassa, riidellään, säädetään ja keskitytään mitättömin asioihin.

On ollut surullista seurata Helsingin pormestarin Jan Vapaavuoren (kok.) ja ministerien Krista Kiuru (sd.) ja Sanna Marin (sd.) miekkailua julkisuudessa.

Vapaavuori on ilmeisesti yrittänyt pitää Helsingin itsenäisyydestä kiinni, mutta sortunut aivan turhaan jäkättämiseen siitä onko kysytty ja keskusteltu ja kenen kanssa. Ei puhelimen käyttö voi olla niin vaikeata.

Pääministerin julkisuuskampanja meni laukoille viimeistään, kun mediassa julkaistiin hänen sähköpostejaan. Marin kyllä osaisi hoitaa koronan, jos Vapaavuori ja hallituskumppanit eivät olisi esteinä.

Näin ei todellakaan yhteistä tahtotilaa rakenneta ja tärkeitä päätöksiä saada aikaiseksi.

Ja koronan kanssa joulua kohti tarpovat kaupunkilaiset seuraavat hämmästellen sivusta.”

Harry Harkimo

Kirjoittaja on kansanedustaja (liik.)

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut