Teinipoika kuoli Koskelassa joulukuun alussa. Kolmea nuorta syytetään ikätoverinsa murhasta. Poliisin mukaan teko oli raaka, julma, nöyryyttävä ja kidutuksenomainen.
Uutisia on vaikea lukea. Lehtitietojen mukaan murhatun pojan elämä oli pitkäkestoisen, laajamittaisen ja kiihtyvän kiusaamisen kyllästämää. Se on ahdistava ajatus. Hän eli ja kuoli kidutettuna.
Yksittäistä ja täysin poikkeuksellista tapausta ei kannata kovasti ulkopuolelta kommentoida. Emme tunne ilmeisen haavoittuvassa asemassa olleen uhrin tilannetta, emme tekijöiden taustoja, emmekä eri viranomaisten erilaisia toimia vuosien varrella. Ainutlaatuisesta tapauksesta ei pidä tehdä yleistyksiä ja lietsoa moraalipaniikkia. Mutta, onko tässä erityisessä jotain yleistä, mitä voisimme oppia paljon jokapäiväisempien tilanteiden varalle?
Kiusaaminen on jatkumo, joka kiihtyy. Kiusaamisessa tavoitteena on toisen alistaminen ja murtaminen. Me kysymme, kuinka nuori pystyy murhaamaan toisen? Meidän pitäisi kysyä, kuinka me aikuiset emme ole pystyneet pysäyttämään jatkuvaa ja kiihtyvää kiusaamista paljon aikaisemmin?
Maailmassa on paljon mahdottomia ongelmia. Koulukiusaamisen lopettaminen ei ole mahdoton ongelma. Se on opettajan ydinosaamiseen kuuluva taito ja tehtävä. Tunnistaa ja lopettaa kiusaaminen, tarvittaessa yhteistyössä viranomaisten kanssa. Jos kysymys on resursseista tai osaamisesta, niitä täytyy vaatia lisää. Lopputuloksena kiusaamisen on päätyttävä.
Miten perustelemme itsellemme sen, että altistamme lapset jollekin, mille aikuisia ei saa altistaa? Jos joku aikuinen vuositolkulla uhkailisi, olisi väkivaltainen, loisi pelkoa ja ahdistusta toiselle, hän saisi syytteen pahoinpitelystä tai vainoamisesta. Tai jos jollain työpaikalla koko henkilöstö huomaa, että jotkut työkaverit toistuvasti kiusaavat yhtä, on esimiehen vastuulla sanktion uhalla myös huomata tilanne ja lopettaa se.
Koulukiusaamisen lopettaminen ei ole mahdoton ongelma.
Aikuinen, joka ei puutu kunnolla kiusaamiseen, asemoi itsensä moraalisesti pelkuriksi, kiusaajan yleisöksi. Sen sijaan aikuinen, joka altistaa itsensä vaikeaan kasvatustilanteeseen puuttumalla tehokkaasti kiusaamiseen, antaa myös nuorelle esimerkin rohkeuden hyveestä ja heikomman puolelle asettumisesta.
Teemu Laajasalo
Kirjoittaja on Helsingin hiippakunnan piispa.