Koulujen uudistamisessa ja rakentamisessa on vallalla trendi, jossa koululaisilla ei ole enää omia pulpetteja tai luokkahuoneita. Uuden helsinkiläisen koulurakennuksen suunnittelussa opettajien toiveet omista luokkahuoneista sivuutettiin. Helsingin uudet koulut rakennetaan muuntotilaisiksi. Opiskelu tapahtuu tällöin muuntautuvissa avotiloissa. Vastaavaa käytäntöä löytyy jo esimerkiksi Kalasatamassa, Jätkäsaaressa ja uudessa Jakomäessä sijaitsevassa Kankarepuiston koulussa.
Työelämässä on huomattu, että avotiloissa aikuisilla on vaikea keskittyä, ja että ne heikentävät työn tuloksellisuutta. Sama koskee myös lapsia, joiden tarkkaavaisuuden ja äänenkäytön säätely vasta kehittyvät. Satakunta alakoululaista on huomattavasti äänekkäämpi porukka kuin konttorityötä tekevät aikuiset.
Kotiluokka luo struktuuria, selkeyttä ja turvaa. Siellä on oma paikka, yhteisö ja kaverit. Tämä on tärkeää varsinkin pienille lapsille, mutta osalle lapsista opiskelu ilman niitä on mahdottomuus. Mielestämme jokainen lapsi ansaitsee rauhalliset oppimismahdollisuudet, joihin kuuluvat hyvät seinät ja tehokas äänieristys. Lisäksi tarvitaan pieniä, rauhallisia ja muuntautuvia tiloja työskentelyyn ja opiskelun eriyttämiseen.
Koulutiloja suunniteltaessa ja erityisesti päätöksiä tehdessä tulee kuunnella oppimisen ja kehityksen asiantuntijoita sekä kouluyhteisön jäseniä.
Tilat pitäisi rakentaa lasten tarpeet ja oppiminen edellä. Muuntautuvuus on hyvä bonustekijä, mutta sitä ei pitäisi edistää oppimisen kustannuksella. Ei toisteta lapsille kalliita virheitä, joita nyt puretaan työmaailmassa.
Annica Moore, toiminnanjohtaja (ja vilkkaan lapsen vanhempi), Helsinki, Suvi Pulkkinen, poliittinen asiantuntija, luokanopettaja (KM), Helsinki