Kuntavaalit: Vaaliareenalla julkaistaan kuntavaaliehdokkaiden mielipiteitä.
Viime joulukuussa Koskelan sairaala-alueella nuori ihminen menetti henkensä koko Suomea järkyttävällä tavalla. Traaginen teko kertoi jälleen sen, minkä jo tiesimmekin: lasten ja nuorten kouluun ja hyvinvointiin ei ole satsattu riittävästi.
Aiemmin lokakuussa 2020 kaksi teinipoikaa puukotti uhrinsa kuoliaaksi Vallilassa. Tapahtumat ovat julma herätys siihen, ettemme ole kyenneet pitämään lupausta huolehtia heikommista. Koskelan tapauksessa turvaverkot pettivät joka kohdassa sekä uhrin, että nuorten tekijöiden kohdalla. Yhteiskuntamme ei myöskään onnistunut suojelemaan 8-vuotiasta Vilja Eerikaa aiemmin. Olemme joutuneet kohtaamaan surun ja turhautumisen tunteen näiden tapausten edessä.
Nykyisenä käpyläläisenä, tulevana koskelalaisena erityisesti Koskelan tapahtuma tuli näistä kolmesta fyysisesti lähimmäksi. On myös suoranainen ihme, ettei 3-vuotias tyttäremme ollut se, joka löysi uhrin, kun sunnuntaiulkoilullamme leikimme aivan surmapaikan vieressä. Maanantaina murheellisen löydön teki rakennusmies.
Koskelan sairaala-alueelle on rakentumassa uusi koti noin 3 000 ihmiselle. Puisto on jo nyt kolmen päiväkodin ulkoilukäytössä. Surmapaikan, Rohtopuiston, on tarkoitus toimia paitsi alueen asukkaiden, myös lähialueiden ihmisten virkistysalueena.
Helsingin Uutiset kertoi (HU 10.3.), että kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaava apulaispormestari, kokoomuksen Pia Pakarinen, on ehdottanut kaupunginvaltuustolle puistoon muistomerkkiä ja tämän tai jonkin toisen puiston nimeämistä uhrin kunnioittamiseksi.
Emme tarvitse muistomerkkiä puistoon, vaan lisää resursseja lasten ja nuorten koulutuksen, kasvatuksen, hyvinvoinnin ja lastensuojelun parantamiseksi. Muistomerkkien ehdottamisten sijaan kuulisin mieluummin miten apulaispormestari Pakarinen aikoo korjata ongelman juurisyyn. Koulutus- ja kasvatuspalvelut ovat jatkuvasti olleet alibudjetoituja tarpeeseen nähden. Kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaavalla apulaispormestarilla on tässä käsittääkseni suuri mahdollisuus vaikuttaa.
Emme me unohda näitä lapsia ja nuoria. Emme ole unohtaneet Vilja Eerikan traagista surmaakaan ilman muistomerkkiä hänen kotipihallaan.
Tulevana asukkaana ehdotus fyysisestä muistomerkistä surmapaikalle tuntuu jopa ahdistavalta, sillä puiston kuuluisi olla meidän kaikkien ja myös lastemme yhteinen ulkoilualue.
Muistomerkki tulisi pystyttää tai muistolaatta ruuvata kaupungintalolle, jos jonnekin. Kenties päättäjät eivät tällöin itse unohtaisi budjettineuvotteluissa, mihin heidän päätöksensä voivat johtaa. Uhria voi muistaa ja kunnioittaa parhaiten varmistamalla, etteivät turvaverkot enää koskaan petä, sekä huolehtimalla lapsistamme ja kasvavista nuoristamme.
Gia Forsman-Härkönen, Helsingin vihreät, FM