Kuu kiurusta kesään ja niin edelleen pääskyseen asti.
Suomalaiset tapahtumanjärjestäjät eivät ole pohtineet lintujen muuttoaikatauluja arvioidessaan, milloin tapahtumakesä alkaa.
Useat kokeneet ja menestyneet festarijärjestäjät kantavat huolta siitä, selviävätkö alan toimijat ja itse tapahtumat koronasta hengissä. Ja jos selviävät, niin kuinka pysyviä vauriot ovat. Heidän kalentereissaan kesäkuun on jo menetetty, heinäkuu herättää varovaista optimismia ja elokuu jo vahvaa toivoakin.
Heinäkuussa ja elokuussa voimassa olevia rajoituksia on kuitenkin mahdoton ennustaa, vaikka koko festivaalien järjestämisen taloudellinen järkevyys ja järjestelyiden yksityiskohdat ovat niistä kiinni. Siis tolkuton määrä työtä eri skenaarioiden varalle, joista yksikään ei välttämättä toteudu, kun rajoitusten takia tapahtuma on lopulta pakko perua. Ei käy tapahtumatoimialaa kateeksi.
Viime viikolla lähti lausuntokierrokselle lakiesitys tapahtumatakuusta. Jos tapahtuma perutaan kokonaan lain tai viranomaisen määräyksestä, tapahtumatakuusta korvataan kustannustukena ennakkoon ilmoitetuista toteutuneista kustannuksista 70 prosenttia. Jos tapahtuma on pakko toteuttaa rajoitusten takia enintään puolelle suunnitellusta osallistujamäärästä, korvattaisiin tapahtumatakuusta osa kustannuksista.
Osalle kesäntapahtumien järjestäjistä voisi olla luvassa ainakin jonkinlaista taloudellista selkänojaa riskin kantoon, jos rajoitukset muuttavat tapahtuman mahdottomaksi.
Ei aivan kaikille. Laki koskisi kesäkuun alusta syyskuun loppuun järjestettäviä vakiintuneita ja ammattimaisia järjestäjiä ja näiden järjestämiä vuosittaisia vähintään 200 hengen yleisötapahtumia.
Kokoomuksen varapuheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen jättikin jo hallitukselle kirjallisen kysymyksen siitä, mahtuvatko ammattimaiset kesäteatterit tuen piiriin. Vaikka esitys lähtee yksittäisistä vuosittaisista massatapahtumista, olisi tärkeän kulttuurielinkeinon rajaaminen pois hyvin outoa.
Erityisesti taiteelle ja kulttuurille sekä tapahtuma- ja ravintola-aloille koronatilanne on ollut vaikea. Samoin kaikille näiden alojen palveluista elämäänsä iloa ja merkitystä ammentaville. Helsinkiläinen kaupunkielämä ravintolailtoineen, taidekokemukseen ja festareineen on ainutlaatuista – ilman sitä on mahdotonta edes kuvitella Helsinkiä, kuten kulttuurijohtaja Mari Männistö kirjoitti (HU 31.3.)
Rajoja joudutaan siis vielä vetämään. Toivottavasti linjaukset tehdään tasapainoisesti ja kaukonäköisesti. Korona-aika ei saa köyhdyttää kulttuurikirjoa.
karri.kannala@media.fi
Päätoimittaja, paikallisjohtaja