Jäljelle jäi hetken kestänyt outo kaipaus

Veli-Matti Helminen

Kävelin kevättalvella Alppipuiston läpi. Joukko lapsia oli asettunut leikkimään lumen keskellä. Mukana oli muutama aikuinen. Tunnistin leikin tutuksi omasta lapsuudestani. Leikki on nimeltään Peili. Monet vanhat pihaleikit sopivat itse asiassa myös aikuisille - ilman lapsiakin.

Varhaiset muistoni liittyvät kerrostalon pihaan Temppelikadulla, jossa Peiliäkin leikittiin pihan lasten voimin. Muistan tuosta ajasta pieniä sirpaleita sieltä täältä. Niistä kertyy kohtalaisen ehyt kertomus, jota kerron itselleni. Tai ehkä vain täytän puuttuvat palat omilla kuvitelmillani. Muistan ja olen unohtanut.

Perheemme eli 1960-luvulla töölöläisessä vuokra-asunnossa. Vain viitisentoista-parikymmentä vuotta oli kulunut sodasta, josta henkisesti tai ruumiillisesti rampautuneet miehet ja naiset olivat palanneet Suomen jälleenrakennuspuuhiin. Minunkin äitini ja isäni olivat olleet rintamalla. Eri vaiheiden kautta he olivat päätyneet asumaan Temppelikadulle.

Kotipiha oli tärkeä talon lapsille. Pihalla oli asfalttia, nurmikkoa, kalliota ja hiekkalaatikko. Kotipiha muodosti suojan tuntematonta ulkomaailmaa vastaan. Meitä oli ehkä vannotettu olemaan menemättä avoimesta portista ulos kadulle. Silti me sinnekin joskus menimme.

Muistan kilpajuoksun korttelin ympäri. Portista käännyttiin Oksasenkadulle ja siitä korttelin ympäri takaisin Temppelikadun kiviportaille. Voitin kisan, koska haastajani, minua hiukan vanhempi tyttö, luovutti kesken juoksun. Taisi olla Runeberginkadulla. Kilpakumppanini muutti pois lyhyen ajan sisällä. Ehkä hän ei edes asunut samassa talossa vaan oli vain vieraana. Jäljelle jäi hetken kestänyt outo kaipaus.

Me lapset leikimme pihalla kesät talvet. Kerran kevättalvella leikimme lumesta vapautumassa olevan hiekkalaatikon äärellä. Mukava, turvallinen talonmiehemme lakaisi pihaa. Yhtäkkiä kuului kova rysähdys, kun jäätä ja lunta putosi katolta ulko-oven luona. Lumi ja jää osui suoraan talonmieheen, joka tuupertui maahan. Kuului vain tajunsa menettäneen ihmisen vaivalloista hengitystä. Hän kuoli ja talomme vietti suruaikaa. Kuolema kosketti elämän keskellä.

Muistan kilpajuoksun korttelin ympäri.

Veli Matti Helminen

Kirjoittaja on Helsingin seurakuntayhtymän perheneuvoja-tiimin lähijohtaja.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut