Helsingin keskustan saavutettavuus on puhuttanut paljon kevään mittaan. Puheenvuoroja on käytetty kävelykaupungin puolesta. Toisaalta on esitetty huolia autoilusaavutettavuudesta, viitaten sekä ajonopeuksien laskuun, että pysäköintiin.
Saavutettavuudesta puhuttaessa vastakkaisia mielipiteitä on mahdollista esittää lähes faktoihin perustuen, sillä saavutettavuus on käsitteenä epämääräinen ja tulkinnanvarainen. Jopa tutkijoiden keskuudessa sillä voidaan tarkoittaa monia asioita samaan aikaan. Mittareita on monia. Useimmilla on kuitenkin mielessään matka-aika saavutettavuuden perustana.
Matka-aikoihin perustuvan saavutettavuustutkimuksen perusteella Helsingin keskustan saavutettavuus autolla on huippuluokkaa, eikä sen tulevaisuuskaan näytä uhatulta. Vain pyörä on lyhyillä matkoilla nopeampi, kun huomioidaan kokonaismatka-aika ovelta ovelle. Pyörä on helppo pysäköidä ja usein sen saa liikkeen oven tuntumaan, mikä lisää mukavuutta ja nopeutta, jos reitti on muuten hyvä.
Tutkimukselta toivotaan vastauksia saavutettavuuden muutoksista, mutta tuloksia on vaikea niellä, jos ne eivät sovi omaan mielikuvaan. Vaikka auton hankala pysäköinti lopulta hidastaisi kokonaismatkaa vain minuutilla tai kahdella, saattaa hetkellinen epävarmuus lisätä kuormittavuuden kokemusta. Keskustelussa kehien kauppakeskuksia on hehkutettu autoilun kannalta, mutta jälleen kyse on enemmän mielikuvasta kuin ajasta. Kauppakeskuksissa ei millään kulkupelillä mennä erikoisliikkeen ovelle saakka. Sisällä kävelyyn kuluvaa aikaa harva ottaa huomioon.
Kaupunkien kehittäminen kävelyn, pyöräilyn tai joukkoliikenteen kannalta toimiviksi on välttämätöntä sekä ilmaston, että ihmisten terveyden kannalta. Tässäkin laatu ja positiiviset kokemukset saattavat olla matka-aikaa merkittävämpiä tekijöitä. Hienoinkaan suunnitelma tai toteutettu infrastruktuuri ei nimittäin toimi, jos ihmiset eivät ota niitä omakseen. Metromatkalla tai pyöräillessä minuutteja tärkeämpää voi oikeasti olla matkanteon miellyttävyys, terveellisyys ja turvallisuus.
Tutkimukselta ja käytännön suunnittelulta tarvitaankin uutta otetta saavutettavuuden tarkasteluun. Ajallisen sujuvuuden rinnalla on tärkeää puhua matkustusympäristön laadusta ja myös kehittää sen mittaristoa. Pienilläkin asioilla voi olla merkitystä. Kansainvälisissä tutkimuksissa esimerkiksi miellyttävä ääniympäristö metroasemilla on nostanut matkakokemuksen laatua. Laajemmat tarkastelut ovat silti tarpeen: Tarjoaako kaupunkimme pyöräilijöille ja kävelijöille meluttomia ja vehreitä reittejä vai pitääkö matkaa tehdä hiekka suussa ja pöly silmissä? Onko liikkumisympäristömme sellainen, että se on mukava myös heikoimmille, vanhuksille ja lapsille?
Miellyttävässä ja turvallisessa ympäristössä minuutit kuluvat nopeammin eikä matka tunnu pitkältä. Saavutettavuuden kokemuksellinen puoli ansaitsee lisää huomiota niin tutkimuksessa, suunnittelussa kuin julkisessa keskustelussakin, vaikka sen objektiivinen mittaaminen onkin hankalaa.
Tuuli Toivonen Kirjoittaja on maantieteen professori Helsingin yliopistossa