Mari Mattsson: Me ei olla enää me

Mari Mattsson pappi ja vs. hiippakuntasihteeri. Helsingin seurakuntayhtymä

Kesä ja Helsinki ovat match made in heaven. Kuin toisistaan puuttuvat palaset. Kuin toisiaan täydentävät yin ja yang. Kuin kolikon kaksi puolta. Kaupungin keskustan keskipäivän auringossa kuumuuttaan hohtavat kivikadut, jotka kesäsade viilentää ja pesee katupölystä puhtaaksi. Kaupungin lukemattomat rannat - kiviset ja hiekkaiset, julkiset ja salaiset, vuosien takaa tutut ja tämän kesän uudet tuttavuudet. Ja kaupungin siluetti, joka tervehtii täällä asuvia ja tänne vierailulle tulevia yhtä aikaa samanlaisena ja erilaisena saavuitpa Helsinkiin maalta, mereltä tai ilmasta.

Kesäinen Helsinki sykkii elämää, toivoa ja rakkautta. Se julistaa yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksien ehdottomuutta. Se kuiskii salaisuuksia, unelmia ja haaveita. Se huutelee loukkauksia, mauttomuuksia ja ilkeyksiä. Se piilottelee pahoinvointia, yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumattomuuden tunteita. Kesäisen Helsingin valossa juhlitaan, iloitaan ja eletään elämää kuin huomista ei olisi. Samaan aikaan sen varjoissa pelon ja surun sävyt peittävät alleen kaikki sateenkaaren ja elämän kirjon värit muuttaen ne tasaisen harmaaksi massaksi.

Helsingin kasvoissa on nykyisin mielestäni jotakin samaa, kuin Sannin muutaman vuoden takaisessa hittibiisissä. ”Katselen sua, sä näytät samalta, mutta äänessäs on jotain uutta. Onpa kiva pitkästä aikaa jutella, vaikka en tunne enää sinua. Koska me ei olla enää me.” MInä ja Helsinki, me ei olla enää me ja samaan aikaan me ollaan ikuisesti me. Me ei olla me, koska osa kaupungin kaduilla kuuluvista äänistä ja niiden takana vaikuttavista arvoista on muuttunut kylmiksi ja koviksi. Raha ja valta, itsekeskeisyys ja oman edun tavoittelu, eriarvoistuminen ja kuplautuminen - samalta näyttävän kaupungin äänessä on jotakin uutta, joka on kovin vierasta ja vieraannuttavaa.

Samaan aikaan minä ja Helsinki ollaan ikuisesti me, koska kaupungin erilaiset äänet kutsuvat keskustelemaan, haastavat uudenlaiseen dialogiin ja pakottavat pohtimaan omia arvoja. Mitä merkitsevät hyvä ja paha, ilo ja suru, arki ja pyhä - kaikki elämän eri osa-alueet juuri tässä kaupungissa ja juuri nyt? Miksi me ei olla ja miksi me ollaan ikuisesti me - siitä on aina kiva jutella.

Kirjoittaja on pappi ja vs. hiippakuntasihteeri.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut