Mari Rantanen: Kesä, kärpäset ja korona

Perussuomalaisten kansanedustaja Mari Rantanen. Arkistokuva. Päivi Tuovinen

Suomessa on pandemian alusta 7.7.2021 mennessä todettu 97 049 kpl koronavirustartuntoja, tautiin menehtyneitä Thl:n alustavan tilaston mukaan on 976 ja teho-osastolla oli 31.5. mennessä hoidettu yhteensä 834 koronapotilasta. Näin ollen menehtymisiä tapahtuu noin yhdelle sadasta sairastuneesta ja tehohoitoon joutuu alle yksi ihminen sadasta sairastuneesta. Luvut ovat varsin pieniä Suomessa, vaikka jokainen tapaus on inhimillinen tragedia sairastuneelle ja hänen läheiselleen. Viime aikoina useasta asiantuntijasuusta on alkanut kuulumaan uudenlaista lähestymistä liittyen koronapandemiaan. Yhä useammin kuulee, että me emme tule pääsemään eroon koronasta vielä pitkään aikaan vaan taudin kanssa on opittava elämään. Nähdäkseni näyttöä rokotusten tehosta vakavan taudin ja kuolemien ehkäisyssä on jo kertynyt runsaasti. Vaikka tautitapausten määrä nousee, ei sairaala- ja tehohoidon kuormitus ole noussut samassa suhteessa, ainakaan toistaiseksi. Onko siis jatkossa laajat rajoitustoimet perusteltuja vai tulisiko pikemminkin pyrkiä riskien hallintaan ja riskiryhmien suojeluun muilla keinoilla?

Kukaan, joka on vähänkään perehtynyt tähän vihulaiseen tautiin, ei halua sen vakavaan muotoon sairastua eikä sairastuttaa lähimmäistään. Lienee kuitenkin paikallaan pohtia, onko meillä mahdollisuus omalla toiminnalla ja asiantuntijaohjeilla toimia myös muuten kuin rajoittamalla laajasti perusoikeuksia kuten esimerkiksi elinkeinoja. Olisiko vaihtoehtoja esimerkiksi ruokaravintoloissa sisäilman puhdistaminen, tuuletus, porrastukset, ajanvaraukset? Olisiko ennen mummon luona vierailua syytä pitää joitakin päiviä sosiaaliset kontaktit minimissä ja käyttää vierailulla maskia, etäisyyksiä ja hyvää käsihygieniaa sen sijaan että ikääntyneet läheisemme ovat täysin eristyksissä? Tapahtuma-alan mielenilmaus Helsingin keskustassa eduskuntatalon edessä 3.6. osoitti erinomaisesti, millä tavalla tapahtumiakin voidaan korona-aikana järjestää turvallisesti.

Olisi myös päättäjien tehtävä asiantuntijoiden avulla arvioida mikä määrä riskejä voidaan hyväksyä ja millä tavalla riskejä vähennetään. Tosiasia lienee se, että kaikkea sairastumista ei voida estää ellei väestö pysy kotonaan seuraavat vuodet ja se puolestaan ei ole mahdollista sen enempää taloudellisesti kuin terveydellisesti. Kun asettaa rajoituksia, on niitä uskallettava myös purkaa. On uskallettava elää. Myös riskien kanssa, jotka meitä vaanii monella muullakin tapaa niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin. Lähes täydellisen eristäytymisen ja toisaalta typeryttävän välinpitämättömyyden välissä on olemassa keskitie, joka meidän on löydettävä tasapainoillessa yhteiskunnan ja ihmisten tarpeiden kanssa. Nämä asiat tulevat varmastikin keskusteluun syksyn tullessa. Sitä ennen hauskaa ja turvallista kesää kaikille!

Mari Rantanen kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja (ps.)

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut