Helsinki Pridessä hoemme, varmaan joidenkin mielestä loputtomasti, ylpeydestä olla oma itsensä. Sen todeksi tekeminen kuitenkin vaatii meiltä joltain helsinkiläisiltä paljon töitä, joka päivä.
Kuluneella viikolla vietetään englanninkielisessä maailmassa ”kaapista ulostulemisen” -päivää ja viikkoa, jolla halutaan tuoda esiin niitä haasteita, joita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset kohtaavat vielä joka päivä. Haasteet eivät välttämättä ole pahasuovan ajattelun tai käytöksen aiheuttamia, vaan niiden takana on meille kaikille tutut vakiintuneet käytännöt, joita osaksi huomaamattakin toteutamme jokapäiväisessä toiminnassamme. Me kaikki, myös minä.
Kansainvälisen konsulttiyhteisön McKinseyn viimeisimmän tutkimuksen mukaan vain neljännes seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen uskaltaa omalla työpaikallaan avoimesti kertoa omasta perhetilanteestaan. Osaksi tämä johtuu varmasti pelosta, miten se vaikuttaa omaan tilanteeseen, mutta osaksi varmasti myös siitä, että joudumme ns. tulemaan ulos kaapista useita kertoa elämämme aikana, myös työpaikalla. Oletusarvona on usein se, että vaikka minulta kysytään vaimosta, olettaen, että elämäni noudattelee enemmistön normeja. Jää minulle valittavaksi, haluanko minä käydä keskustelun tästä asiasta ja ottaa riskin, että vastaanotto ei olekaan itselleni suotuisa.
Kysymys on ennen kaikkea siitä, miten kutsumme ihmisiä kohtaamiseen: asetammeko jo etukäteen itse normit, lokeroimme, vai pyrimmekö siihen, että ihminen itse voi määritellä oman olemisensa? Tämä vaatii meiltä tottumuksiemme tarkastelua ja ehkä myös hieman vaivaa siinä, että muutamme omia rutiineja. Onko se sen arvoista?
On. Sillä samaisen McKinseyn toisen tutkimuksen mukaan ihmiseltä, joka joutuu peittelemään omaa itseään, kuluu pahimmillaan 74 prosenttia työhön tarkoitetusta energiasta peittelyyn. Ja uskoisin, että jokainen meistä haluaa työskennellä kollegoiden kanssa, jotka pystyvät antamaan parhaan mahdollisen energian yhteiselle asialle.
Pienillä muutoksilla omassa käyttäytymisessä me pystymme avaamaan mahdollisuuksia niin muille, kuin myös itsellemme. Kutsutaan kaikki mukaan, helsinkiläisinä, ja liitetään samalla itsemme mukaan, isoon, vaikuttavaan joukkoon niin kotipiirissä, työpaikalla, kuin koko kaupungissa!
Panu Mäenpää
puheenjohtaja
Helsinki Pride -yhteisö