Vain hetki sitten alkaneella valtuustokaudella on Helsingissä noussut esiin uusi puheenaihe painavin äänenpainoin.
Kasvatuksen ja koulutuksen elokuussa aloittanut apulaispormestari Nasima Razmyar (sd.) otti syyskuussa (HU 8.9.)voimakkaasti kantaa koulushoppailuun myös opettajien osalta. Samalla Razmyar nosti esiin akuutin ja yhä pahenevan pulan varhaiskasvatuksen henkilökunnasta.
Tämän jälkeen aiheesta on puhuttu paljon, niin mediassa, sosiaalisessa mediassa kuin Helsingin politiikassa. Voidaan sanoa, että kyse on yhdestä Helsingin suurimmasta huolesta ja asia-puheenaiheesta.
Pormestari Juhana Vartiainen (kok.) otti aiheeseen kantaa Helsingin Uutisten kolumnissaan 30.10. ja nosti esiin tärkeän näkökulman. Pääkaupunkiseudulla tarvitaan vuoteen 2030 mennessä 5000 uutta korkeakoulutettua varhaiskasvatuksen osaajaa. Hänen mukaansa nykytilanteessa ei päästä lähellekään tätä määrää. "On hälyttävää, että nykyisillä koulutusmäärillä tästä tarpeesta tulee katetuksi alle puolet", Vartiainen sanoo.
Olen pohtinut kahta asiaa. 1. Miksi jo pitkään tiedossa ollut ongelma nousee vasta nyt esiin tällä painoarvolla. Razmyarin edeltäjä Pia Pakarinen (kok.) puhui asiasta, mutta ei läheskään nyt vallitsevalla painokkuudella. 2. Miksi SDP ei ajanut näitä asioita voimakkaasti mukaan kaupungin uuteen strategiaan, vaan Razmyar nosti ne esiin strategian ja isojen linjojen kannalta liian myöhään... Nostot ovat hyviä ja perusteltuja, mutta haettiinko niillä todellisen vaikuttavuuden sijaan vain poliittisia pisteitä?
Nyt ongelma on kuitenkin varmasti riittävän isosti esillä. Eikä sitä tunnu kukaan kiistävänkään. Kuten ei sitäkään, että se tulee vain pahenemaan.
Nyt kysytään tekoja. Mitä Razmyar ja Vartiainen alkavat asian eteen konkreettisesti tehdä? Entä virkamiesjohto, jota haaste aivan yhtälailla, mutta vielä yhä valtuustokautta pidemmällä aikajänteellä koskettaa?
Aika näyttää, mutta toivottavasti tekoja tapahtuu. Se olisi koko Helsingin etu.
Päätoimittaja ja paikallisjohtaja Karri Kannala, karri.kannala@media.fi