Lähijunaliikenteen täsmällisyys on viime kuukausina saanut kolahduksen, kun junien myöhästymisistä ja vuorojen peruuntumisista on tullut arkipäivää. Kesästä alkaen satoja vuoroja on kuukausittain peruttu. Peruuntumiset liittyvät pitkälti kuljettajapulaan.
Kerromme tässä lehdessä (sivu 6) matkustajien mielipiteistä asiaan. Junien odotteleminen on selvästi alkanut nyppiä. Tyhjän odottaminen kylmällä ja pimenevällä asemalla vain lisää kiukun määrää. Ymmärrettävää on sekin, että lipun hinnalle halutaan saada vastinetta. Pahimmassa tapauksessa matkustajat siirtyvät käyttämään muita liikennevälineitä – ehkä omaa autoakin.
HSL on tilanteessa jonkinlaisen puun ja kuoren välissä joutuessaan ottamaan vastaan matkustajien vihaisia kommentteja. Tosia asia kuitenkin on, että johtuivat ongelmat mistä tahansa, matkustajia kiinnostaa ainoastaan se, että junat kulkevat.
Ongelmat johtuvat pääosin kuljettajien poissaoloista, sairastumisista ja altistumisista, mutta myös poikkeuksellisen suuresta irtisanoutuneiden määrästä eli normaalia korkeammasta vaihtuvuudesta, kuten VR:n lähiliikennejohtaja Anu Punola jutussa totesi. Taustalla on kuljettajien tyytymättömyys työolosuhteisiin, jotka koetaan heikentyneiksi. Helsingin seudun liikenne (HSL) solmi kesällä VR:n kanssa uuden sopimuksen. VR:n palkkalistoilla työskentelevien kuljettajien työehtoihin tuli muutoksia keväällä.
Entä sitten ja seuraavaksi? Asiaan ei ole oikotietä eikä poppakonsteja. Sairastumisille ei tietenkään mitään voi, mutta irtisanoutumisiin kylläkin. Vastaavaa tapahtuisi millä tahansa alalla, mikäli työolosuhteet koettaisiin aikaisempaa heikommiksi. Monella muulla alalla ”korkeammalla vaihtuvuudella” ei olisi ehkä yhtä näkyvää vaikutusta kuin lähijunaliikenteessä.
Uusien kuljettajien koulutus ei ratkaise ongelmaa, mutta tuo alalle lisää työvoimaa. Ratkaisu pitäisi löytyä jostakin muualta. Siinä on VR:lle pähkinää purtavaksi.
Sanna Jompero-Lahokoski
sanna.jompero-lahokoski@media.fi
toimittaja