Pääkirjoitus Hukkaako kirkko arvokkaan työnsä hiljaiseloon ja joutuu siksi leikkaamaan rajusti?

Luterilaisten seurakuntien jäsenten osuus helsinkiläisistä alittanee tänä vuonna 50 prosenttia. Ja kylmempää kyytiä on luvassa: vuonna 2030 kirkkoon ennustetaan kuuluvan enää 39 prosenttia helsinkiläisistä.

Jäsenkadon takia Helsingin seurakuntien verotulojen ennustetaan vähenevän tämän vuoden 78 miljoonasta noin 67 miljoonaan euroon vuonna 2030. Jotain radikaalia on tehtävä.

Helsingin Uutiset kertoi äskettäin, että yhteinen kirkkoneuvosto selvittää luopumista kuudesta kirkosta. Seurakuntien olisi luovuttava kaikkiaan neljäsosasta tiloistaan.

Seurakuntien kanssa mietitään myös kauppakeskustiloista luopumista. Niitä on Kannelmäen Kaaressa, Pasilan Triplassa, Kalasataman Redissä ja Vuosaaren Columbuksessa. Kauppakeskuksiin seurakunnat menivät tavoittamaan niitä, joita kirkossa ei yleensä näe.

Lauttasaaressa seurakunta on jo luopunut kauppakeskus Lauttiksen tiloistaan. Kun Lauttasaaren kirkon remontti valmistuu ensi vuonna, sinne tulee 50 hengen etätyötilat kaupunkilaisten käyttöön. Paikat tulevat urkuparvelle – johon urut edelleen jäävät. Kirkolle tulee myös kahvila. Helsinkiläisille seurakunnille kaavaillaan 5 miljoonan euron tulotavoitetta vuokratuloista, pääsylipuista, sovellusten mainosmyynnistä ja kirkollisista kahviloista.

Helsingin seurakunnat haluavat uuden strategiaehdotuksen mukaan olla rohkeita ja tehdä sitä, mitä kukaan muu ei tee. Tavoitteena on niin merkityksellinen kirkko, että enemmistö helsinkiläisistä haluaa kuulua siihen.

Seurakuntien tulo ihmisten keskelle kauppakeskuksiin oli aikanaan hyvä ja rohkea veto. Lukujen valossa on kuitenkin selvää, että se ei ole ollut lääke jäsenmäärän kehitykseen. Siksi on parempi luopua tiloista ja vastaavasti tehdä kirkoista monikäyttöisempiä ja tuottavampia. Sekin on rohkeaa ja tulevaisuuden kannalta välttämätöntä. Ja mikä parasta, se tuo kirkkoon ja sen liepeille säännöllisesti muitakin kuin hartaasti uskovia – potentiaalisia uusia seurakuntalaisia, tai aktivoi nykyisiä.

Kirkolla on yksi toimintamuoto, joka on säilyttänyt suosionsa. Valtaosa nuorista käy rippikoulun. Kirkon tärkein tehtävä olisi nyt ratkaista, miten nämä nuoret saadaan pysymään jäseninä läpi elämän. Mahdollisuuksia on paljon.

Kirkko on näkyvä osa suomalaista yhteiskuntaa, mutta erityisesti sen rooli korostuu jouluna ja pääsisäisenä, mikä on luonnollistakin kristillisten juhlapyhien ansiosta.

Kirkko voisi kainostelematta röyhistää rintaansa useamminkin. Helsingin seurakunnissa tehdään päivittäin arvokasta työtä, josta iso osa ei leimaudu mitenkään seurakunnan toiminnaksi.

Seurakunnat tuottavat valtavasti laadukkaita palveluja muun muassa lapsiperheille, ikäihmisille ja syrjäytymisvaarassa oleville. Silti moni muistaa ja tuntee kirkon vain rippikoulusta, häistä tai hautajaisista.

Moni kirkosta eroava miettii, mitä vastinetta minä verorahoilleni saan? Mieleen juolahtaa liian monelle vain edellä mainittu pyhä kolminaisuus.

Miksi seurakunnat eivät hillitysti ja tyylikkäästi, mutta selvästi nykyistä aktiivisemmin kerro, mitä kaikkea ne tarjoavat ja järjestävät? Ja pääosin ilman kirkkoon kuulumisen pakkoa.

Mielestäni seurakuntien hyvä työ ansaitsee tulla nähdyksi. Se voi olla polku myös kirkon aseman vahvistamiseen nyky-yhteiskuntaan sopivalla tavalla, ilman, että mielensäpahoittajat taas loukkaantuvat.

Faceliftille on päivä päivältä kovempi kiire. Sen osoittavat leikkaukset, joita Helsingin seurakunnat nyt joutuvat tekemään. Asia on ollut tiedossa jo vuosia, nyt kannattaisi lakata pitämästä kynttilää vakan alla. Toiminta antaa tähän jo mahdollisuuden, nyt vain pitää uskaltaa investoida viestintään.

karri.kannala@media.fi

Päätoimittaja, paikallisjohtaja

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut