Vihreät kaupunginvaltuutetut ja koskikalastajat ajavat voimakkaasti Vanhankaupunginkosken padon purkamista.
Purkamista esitetään vaelluskalojen nousun helpottamiseksi ja asiaa tuodaan esiin mielikuvalla siitä, kuinka kalat hyppivät päin patoa. Ollaan turvaamassa luonnon monimuotoisuutta ja lähiluontoa.
Ihmettelen, ovatko kaupunginvaltuutetut lainkaan lukeneet tilaamaansa, vuonna 2016 tehtyä perusteellista asiantuntijoiden selvitystä padon purkamisesta, joka löytyy verkosta.
Padon purkamisella olisi luonnon monimuotoisuudelle ja lähiluonnolle ikäviäkin vaikutuksia. Padon yläpuolella elää suojeltu kolmen miljoonan yksilön vuollejokisimpukkapopulaatio, joka ei muodostuvassa koskessa selviäisi, se tulisi siirtää.
Joenpohjan mahdollisesti haitallisia aineita sisältävät sedimentit lähtisivät liikkeelle. Sillä olisi negatiivinen vaikutus Vanhankaupunginlahden Natura 2000-alueella oleviin sammakkoeläimiin ja sitä kautta lintujen elinoloihin. Suojeltu lintualue olisi vaarassa tuhoutua.
Selvityksessä mietitään myös, että padon purkamisella voi olla epäedullinen vaikutus saukkojen elinympäristöön. Loppupäätelmä luontoarvojen suojelun puolesta kuuluu näin: ”Kaiken kaikkiaan padon rakentamisen jälkeen alueelle on vakiintunut uusi siihen sopeutuneiden lajien elinympäristölle sopiva tila, ja kosken palauttaminen merkitsi alueen luonnontilan palautumisen sijasta nykyisten suojelulajien tilan mahdollisesti merkittävää heikkenemistä. Luonnonsuojeluoikeuden näkökulmasta ei saada tukea padon purkamiselle.”
Alue patoineen on myös valtakunnallisesti merkittävä suojelukohde Helsingin historiassa. Onnettomasti kävisi myös uimarannoille. Jos pato purettaisi, joen pinta laskisi merkittävästi, jolloin Pikkukosken ja Tapaninvainion uimarannat menetettäisiin.
On puhuttu myös siitä, että siltapenkereet eivät kestäisi vedenpinnan laskua, jolloin niitäkin olisi uudistettava. Jokea käytetään Helsingin varavedenottoon. Tämä vaarantuisi, jos joen pinta laskisi. Hieno jokimaisemakin kärsisi.
Antakaa hyvät valtuutetut meidän helsinkiläisten nauttia ihanasta joestamme. Kalat voivat nousta joen itähaaran koskea kuten tähänkin asti, ja sitä ollaan myös kunnostamassa. Suokaa alueen luonnolle ja ihmisille joen toinen haara ja vaelluskaloille toinen haara.
Sari Sulander