Veli Matti Helminen Saunassa Museokadulla

Aina silloin tällöin katselen kaupunkia alle kymmenvuotiaan pojan silmin. "Tuossa on se Runskin kenttä, jossa isi opetteli luistelemaan, tapasin sanoa tyttärilleni pieni hymy huulillani aina kun ajoimme puistoksi muutetun kentän ohi." "Sä oot kertonut sen jo tuhat kertaa, kuului kyllästynyt vastaus takapenkiltä."

Toinen tärkeä paikka minulle on Taivallahden kansakoulu. Koulutie kulki ensin hiljaisia katuja pitkin, sitten vilkkaan Runeberginkadun yli. Museokadun kulmakaupasta tapasimme koulun jälkeen ostaa salmiakkijauhoa tai värikästä hedelmäjauhoa. Vieläkin maut tulevat mieleen.

Hajutkin sisältävät muistoja. Rautatieasemalla matkaan valmistautuvat, nestekaasulla lämmitetyt puiset junanvaunut herättivät takavuosina minussa jotain selittämätöntä. Ja kukapa ei muistaisi joulukuusen tuoksun äärellä lapsuutensa jouluja – niin hyvässä kuin pahassakin.

Joillain meistä on muistoja myös yleisistä saunoista. Museokadulla sijaitsi yksi. Ja sinne isäni vei minut ja veljeni.

Samoin kuin koulu vähän myöhemmin, yleinen sauna oli pienelle pojalle iso askel yksityisestä kohti perheen rajat ylittävää sosiaalista elämänpiiriä. Sitä oli jo lastentarha – vanhemmat muistelivat, että en suostunut jäämään ensimmäiseen lastentarhaan kerrostalojen keskelle. Melu ja hälinä eivät houkutelleet minua liittymään suureen lapsilaumaan. Äidin piti mennä kuitenkin töihin - asia ratkesi onneksi toisen, pienemmän tarhan kautta.

Kai minut houkuteltiin saunaan lupaamalla appelsiinilimsaa, jota sai ostaa pukuhuoneen pienen luukun kautta. Jouduin keskelle isojen, vanhojen miesten valtakuntaa. Kukin riisuutui ilkosilleen ahtaassa pukuhuoneessa. Pientä poikaa se jännitti. Pukuhuoneen makeat hajut sekoittuivat pian saippuan ja vesihöyryn puhtaanoloiseen tuoksuun pesuhuoneessa, jossa oli valkopukuisia, riuskaotteisen tuntuisia kylvettäjiä. Myös he tuntuivat ikivanhoilta. Vielä suhteellisen lähellä ollut sota tuntui vanhentaneen miehiä ja naisia ennenaikaisesti.

Pukuhuone oli ahdas ja usein täynnä miesten puhetta. Pesuhuoneessa sinkkiämpäreiden kovat äänet ja kolinat heijastuivat kaakeleista. Mutta löylyhuone oli hämärä, usein hiljaisuuden täyttämä, lähes pyhä paikka. Lämpö kietoi hämärässä kaiken sisäänsä. Myös pienet pojat alalauteilla.

Veli Matti Helminen

Kirjoittaja on perheneuvoja, pastori ja psykoterapeutti.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut