Vuoden ensimmäiset päivät ovat yleensä uuden alku, kuin raikas tuuletus ikkunoista ja urhea usko, että jokaisella meistä on jälleen 365 päivää aikaa lunastaa lupauksia ja saavuttaa unelmia. Tänä vuonna tunnelma on valitettavasti toistamiseen toinen.
Joudumme miettimään, milloin maailma palaa raiteilleen. Milloin pääsemme seuraavan kerran kokemaan sinfoniaorkesterin sadan muusikon voiman ja miltä tuntuu käydä museossa ilman kasvomaskia ja käsidesiä. Tai ihan vaan istua ravintolassa kello kuuden jälkeen illalla.
Museoammattilaisena pohdin, millaisen sukupolvikokemuksen tämä kaikki meihin jättää.
Huomisen historiaa tehdään tänään, ja meillä on paljon töitä tehtävänä poikkeusaikojen jäljiltä. Alkanut vuosi on Helsingin kulttuuripalveluille jälleenrakentamisen aikaa. Haluamme palauttaa ammattilaisten uskon yhteiskuntaan ja yleisöjen luottamuksen kaupunkikulttuuriin.
Helsingin kaupunki on päättänyt rahoittaa koronasta toipumista kaikilla toimialoilla. Paketti jaetaan sosiaali- ja terveyspalveluille, lapsille ja nuorille, kulttuuri- ja tapahtuma-alalle sekä liikuntapalveluille. Nyt on aika huolehtia kaupunkilaisten hyvinvoinnista.
Mitä tämä tarkoittaa helsinkiläisille?
Lasten ja nuorten mielen hyvinvointia vahvistetaan ja yksinäisyyttä vähennetään lisäämällä koulunuorisotyötä ja kaveritoimintaa. Lisäksi nuorten työelämätaitoja vahvistetaan kesätyötä ja harjoittelutoimintaa lisäämällä.
Ikääntyneiden mielen hyvinvointia ja liikkeelle lähtemistä edistetään lisäämällä vapaaehtoistoimintaa ja vuorovaikutteisia digipalveluja.
Kulttuurialan toimijoiden työllistämistä vahvistetaan. Kaupungissa kokeillaan tilojen väliaikaiskäyttöä ja keskustaan sekä kaupunkikeskuksiin tuodaan lisää tapahtumia. Taiteen ja kulttuurin tekijöitä tuetaan avustuksilla ja uudenlaista mikroavustamista kokeillaan.
Tämä kaikki poikii uusien tuotantojen suunnittelua, harjoittelua, esityksiä ja yhteisöllistä toimintaa. Luvassa on siis runsaasti uudenlaisia Helsinki-elämyksiä, jotka parhaimmillaan voivat tarjota unohtumattomia hetkiä.
Tehdään yhdessä kulttuurin jälleenrakentamisesta sukupolvikokemus.
Reetta Heiskanen
Kirjoittaja on Helsingin vs. kulttuurijohtaja