Kolumni: | Kriisirajoituksiin ei saa tottua

Vuoden 2020 keväällä en olisi uskonut, että vielä vuoden 2022 keväällä korona rajoittaa oikeuksiamme. Aika on ollut monella tavoin poikkeuksellinen. Kun ensimmäinen koronatapaus löytyi 29.1.2020, käynnistyi poikkeuksellinen aika.

Valmiuslaki otettiin käyttöön ensimmäisen kerran 16.3.2020. Uudenmaan rajat suljettiin ja asukkaiden liikkumisvapautta rajoitettiin vahvasti 28.3.–15.4.2020 välisenä aikana. Poliisi ja armeija valvoivat Uudenmaan rajoja. On estetty useita kertoja harjoittamasta elinkeinotoimintaa tietyillä aloilla. On suljettu toimipaikkoja. Ihmisten peruspalveluja on karsittu. Koronapassilla on päästetty vain rokotuksen ja testien ehdot täyttävät ihmiset julkisiin ja yksityisiin palveluihin. Ja olemme alkaneet tottua näihin erilaisiin rajoituksiin ja välillä höllennyksiin.

Nyt kun vihdoin näyttää siltä, että koronan aiheuttama kriisiaika alkaa väistyä, on syytä katsoa, minkä jäljen korona meihin jättää. Hoitovelkajonot ovat pitkät. Korona on syventänyt segregaatiota, sillä se pahensi niiden ongelmia, joilla niitä oli jo ennestään. Lasten ja nuorten säännöllisen arjen rikkominen rikkoi myös liian monen mielenterveyttä. Näihin tartutaan. Vantaakin on tehnyt 18 miljoonan euron koronan jälkihoito-ohjelman.

Mutta lopulta suomalainen yhteiskunta oli yllättävän toimintakykyinen kriisistä huolimatta. Kunnatkin saivat palvelunsa pelaamaan, ja uusia palvelutapoja otettiin käyttöön. Olemme mukautuneet. Nyt koronaa jatkunut jo niin pitkään, että siirtyminen uuteen vaiheeseen on jo iso muutos – vaikka toivottu, kuitenkin muutos, johon pätevät monet muutoksen johtamisen erityispiirteet.

Vaikka olemme tottuneet kriisin pitkäkestoiseen hallintaan, ei ihmisten oikeuksien ja vapauksien kunnioitus kuitenkaan saa hälvetä. Liki arkipäiväisesti saatetaan television viikoittaisissa keskusteluohjelmissa rupatella valmiuslain uudelleen käyttöönottamisesta. Ja otettiinhan se käyttöön esimerkiksi vain sen takia, että valtioneuvoston tiedotusta keskitettiin. Samalla unohtuu se, että kyseessä on merkittävä poikkeus demokraattisen järjestelmän normaalista toiminnasta. Kriisiaikana puututaan esimerkiksi paikallisen demokraattisen järjestelmän toimintaan ja rajoitetaan jokaiselle kuuluvia perusoikeuksia. Tämä ei ole viihdettä. Eikä kevyen rupattelun aihe. Tehdyt rajoitukset olivat tarpeen, mutta ne eivät kuulu arkipäiväämme. Kynnyksen kriisivaltuuksien käyttöönotolle tulee säilyttää korkeana.

Olemme niin pitkään olleet rajoitusten alaisena, ettemme välttämättä enää huomaa, miten isoista asioista perimmältään on kyse. Kun opimme hyväksymään erilaiset perusoikeuksiemme toistuvat rajoitukset, toivon, että muistetaan rajoitusten poikkeuksellisuus. Yksilön perusoikeuksia ei tule rajoittaa kevyin perustein. Koronaepidemian lievennyttyä perusteet poikkeusolojen rajoitustoimille eivät enää välttämättä täyty. Valmiuslaki otettiin käyttöön tilanteessa, jossa uhka suurten ihmisryhmien hengelle oli hyvin konkreettinen ja ennusteet asettivat kyseenalaiseksi koko terveydenhuoltojärjestelmän toimintakyvyn. Nyt emme enää ole samassa tilanteessa.

Emme saa tottua keskustelemaan lähes viihdeohjelman luonteisesti, otetaanko valmiuslaki uudelleen käyttöön, asetetaanko jälleen rajoitteita, jaetaanko ihmisiä eri luokkiin. Demokratioiden pitää olla valppaina. Koronan aiheuttama poikkeusaika ei saa alentaa kriisin toteamisen kynnystä tulevaisuudessa. Vaikeistakin yhteiskunnallisista haasteista tulee ensisijassa selvitä normaaliajan lainsäädännöllä ja viranomaisten normaalein toimintavaltuuksin. Lieventyvä pandemia ei oikeuta pysyviin poikkeusoloihin.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut