Venäjän aloittama sota Ukrainassa on varmasti vaikuttanut meidän kaikkien turvallisuudentunteeseemme. Naapurimaan aloittama sota tuntuu eri tavalla konkreettiselta, kuin meistä kauempana kärjistyvät konfliktit.
Olen ylpeydellä seurannut suomalaisten auttamishalukkuutta sekä EU:n ja lännen yhteistä reagointia ukrainalaisten auttamiseksi. Toivon, että tämä yhteinen panostus viattomien sodan uhrien auttamiseksi jatkuu myös muiden maailman kriisien kohdalla. Omat ajatukseni ovat olleet esimerkiksi toisessa kotimaassani Afganistanissa, jossa Talibanin hirmuhallinto on aiheuttanut musertavan taloudellisen ja inhimillisen kriisin.
Ukrainalaisia on saapunut myös Helsinkiin hakemaan turvaa. Olemme kaupunkina voineet reagoida monitahoisesti ja samalla käynnistäneet omaa varautumistamme. Lahjoitimme Ukrainaan 350 000 euroa. Tavallinen helsinkiläinen voi nyt auttaa parhaiten tukemalla ukrainalaisten kotiutumista. Meidän tehtävämme on tukea heitä.
Kahden pienen lapsen äitinä erityisesti ukrainalaisten lasten kohtalo on tuntunut suurena suruna ja kouriintuntuvana huolena. Olen iloinen, kun kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla saimme heti viestittyä toivottavamme ukrainalaiset lapset tervetulleiksi kaupungin päiväkoteihin ja kouluihin. Oppiminen ja kouluttautuminen on jokaisen lapsen oikeus. Kouluissa aloittavat ukrainalaislapset tarvitsevat nyt tukea.
Kouluissa on vastattu myös muihin kriisin tuomiin ilmiöihin. Lapsille sota on abstrakti asia, jonka käsittely, saati ymmärtäminen, ei ole helppoa. Päiväkodeissa, kouluissa ja oppilaitoksissa on varauduttu keskustelemaan ikätasoisesti ja kuulemaan lasten ja nuorten huolia. Samalla olemme halunneet varmistaa, että jokainen halukas pääsee keskustelemaan oppilas- ja opiskelijahuollon kanssa. Olemme kouluissa lapsille ja nuorille korostaneet, että Suomessa on turvallista ja normaali arki jatkuu.
Olemme kasvatuksen ja koulutuksen toimialla huomioineet erityisesti venäläisten ja ukrainalaisten lasten kohtelun. On jokaisen aikuisen vastuulla edistää ja vahvistaa oppijoiden hyvää vuorovaikutusta ja turvallista arkea. Minkäänlaiseen vihaan, vastakkainasetteluun tai lasten ennakkokäsitysten lietsomiseen ei ole varaa. Jos kiusaamista havaitaan, siihen puututaan heti.
Toivon, että me kaupungilla ja kaupunkilaisena pidämme aina sydämet ja ovet auki kriiseistä pakeneville ihmisille. Jokainen on avun arvoinen.
Nasima Razmyar
Kirjoittaja on kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari (sd.)