Mari Rantanen Me emme unohda

Varsin monen ihmisen sydäntä kouraisi uutinen Latokartanossa äidin surmaaman lapsen tapauksen tultua julkisuuteen. Mediassa olleiden tietojen mukaan mm naapurit olivat tehneet lapsesta useita lastensuojeluilmoituksia ja ilmoituksia poliisille. Naapureiden mukaan lapsi oli ollut aika ajoin muutamia päiviä pois kotoa mutta palannut toistuvasti äitinsä luo.

Tapaus tuo väistämättä mieleen Vilja Eerikan traagisen kohtalon, jossa pieni tyttö joutui pitkäaikaisen kaltoinkohtelun ja lopulta isänsä ja äitipuolensa tekemän raa’an murhan uhriksi. Tapaus järkytti suomalaisia ja tuolloin lastensuojelun ongelmiin herättiin laajasti. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan tapauksen jälkeen valtakunnassa tehtiin hyviä suunnitelmia, mutta ne eivät ole riittävästi siirtyneet käytäntöön.

Helsingin Uutiset haastatteli 6.4.2022 Helsingin lastensuojelujohtaja Saila Nummikoskea, joka sanoi haastattelussa: ”Kaikki toimijat ovat varmasti tehneet parhaansa, mutta kaikkia tapauksia ei pystytä estämään.” Lisäksi Nummikoski, aivan oikein, totesi että tapahtumat tulee selvittää huolellisesti.

On selvää, että kaikkia tapauksia ei pystytä estämään, mutta eikö edes niitä joissa toistuvasti lapsesta tehdään ilmoituksia lastensuojeluun ja poliisille? Onko lastensuojelun prosessit ja toimintatavat näissä tapauksissa riittävän selkeät ja aukottomat? Onko tietojen vaihto riittävää? Ottaen huomioon tilanteen traagisuuden myös työntekijöille, pystyykö kaupunki objektiivisesti arvioimaan omia toimiaan tässä tapauksessa? Vai olisiko aika ulkopuoliselle selvitykselle siitä, millä tavoin toimintaa voitaisiin parantaa, jotta riski vastaaviin tapahtumiin pienenisi jatkossa?

Meillä on tapana, että esimerkiksi terveydenhuolto ja sosiaalihuolto käsittelee omiin yksiköihinsä liittyvät asiat, joissa asiakas valittaa hoidostaan tai palvelustaan ellei valitus mene valvovalle viranomaiselle. En ole oikein vakuuttunut siitä, että tämä tapa on paras. Voisimmeko pyrkiä parempaan arviointiin luomalla systeemi, jossa omia tekemisiä ei itse selvitetä vaan ne siirretään taholle joka ei ole osaisena asiassa?

Vilja Eerikan kuoleman jälkeen suomalaiset totesivat yhteen ääneen, että me emme unohda. Meidän täytyy selvittää tarkoin missä ja mitä voimme tehdä paremmin. Me olemme yhteiskuntana sen velkaa näille enkelilapsille.

Mari Rantanen

Kirjoittaja on kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (ps.)

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut