Helsingin varhaiskasvatuksessa työntekijöillä pitäisi olla mahdollisuus käyttää työaikaa valkoisuuden reflektointiin. Näin sanoi varhaiskasvatuksen sosionomiksi opiskeleva ja Helsingin päiväkodeissa työskennellyt Ulla Laukkanen. (HU 22.2.)
Valkoisuuden reflektoinnilla tarkoitetaan sitä, että valkoihoinen ihminen opettelee tunnistamaan tiedostamattomia rasistisia ajatusmalleja. Laukkanen kertoo reflektoineensa viimeiset puoli vuotta vaka-alan ammattilaisten muodostamassa, vapaa-ajalla kokoontuvassa ryhmässä. Laukkasen mielestä ryhmä on auttanut häntä ymmärtämään itseään ja kasvatusalaa.
Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen toimiala kertoi tammikuussa kouluttaneensa 4 000 varhaiskasvatuksen ja koulujen työntekijää tunnistamaan rasismia ja puuttumaan siihen.
Helsingissä ei kannata enää omaehtoisesti laajentaa Helsinki-kuplaa.
"Tämä on ensimmäisiä askelia. Työyhteisöissä saatetaan puhua rasismista yhdessä ensimmäistä kertaa. Nyt opetellaan pois vaikenemisesta", sanoi Laukkanen.
Kun häneltä kysyttiin, millaista rasismia hänen kokemuksensa mukaan varhaiskasvatuksessa on, Laukkanen vastasi, että rasismia on jo itsessään se, että "antirasismikoulutusta on vasta nyt”. "Valkoisuus näkyy niin, että jossain voi olla vain vaaleaihoisia leluja, ja kirjoja, joissa vaaleaihoiset lapset ovat aktiivisia toimijoita. Kaiken tämän pohjalla on työkulttuuri, jossa rasismista ei oikein osata puhua yhdessä arjessa", näkee Laukkanen, jonka mielestä työyhteisöjä tulisi tukea koulutuksella ja yhteisillä lukupiireillä pitkäjänteisesti.
Laukkasen mukaan valkoisuuden reflektoinnin kautta oppii näkemään todellisuuden totuudenmukaisemmin.
Aiemmin päiväkodeissa ja kouluissa on usein mielellään korostettu monikulttuurisuutta, nyt sen rinnalle on tulossa antirasistinen työote, jossa pyritään olemaan luokittelematta ihmisiä taustan, kielen tai kulttuurin perusteella. Kaupungilta todetaan, että vaikka on tärkeää, että varhaiskasvatuksen leikkivälineissä ja koulujen materiaaleissa on erilaisia toimijoita, eikä ole esimerkiksi vain valkoisia nukkeja, on vieläkin tärkeämpää miten asiakasperheet kohdataan ja miten heidän kanssaan ollaan.
Rasismi on aina tuomittavaa ja siihen tulee puuttua. Helsingissä ei kuitenkaan kannata enää omaehtoisesti laajentaa Helsinki-kuplaa ja muusta maasta irrallaan olevaa ja vailla arjen todellisuutta tunnustavaa kulttuuria. Päinvastoin, kunnioitetaan aidosti kaikkia kulttuureja ja ollaan monikulttuurisia – arvostetaan omia perinteitämme ja opitaan ennakkoluulottomasti uutta. Keskustellaan kipukohdista, kiihkottomasti.
Karri Kannala