Helsinki Pride -viikkoa vietetään parasta aikaa. Yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia juhlistava teema muistuttaa meitä siitä, miten työtä on edelleen tehtävä, jotta jokainen saisi syrjimättömästi olla oma itsensä. Ettei kenenkään tarvitsisi miettiä, ollako sitä mitä on, vai joutuuko pohtien piilottelemaan minuuttaan.
Helsinki on lähtökohdiltaan ja arvoiltaan Priden vankkumaton tukija. Olemme jälleen Priden pääyhteistyökumppani, ja olen siitä iloinen ja ylpeä. Tämä ei kuitenkaan vielä tarkoita, että Helsinki olisi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksissä valmis. Itse koen, että sitoutuminen Priden arvoihin ja liittolaisuus sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamiseksi on meiltä lupaus pitkäjänteiseen ja päämäärätietoiseen työhön. Ihmisoikeustyötä ei nimittäin tarvittaisi, jos kaikki olisi jo valmista ja oikein. Valmiita me emme vielä ole.
Helsingissä asukkaiden yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistetään erityisesti sen kautta, että tarjoamamme julkiset palvelut kohtelisivat kaikkia helsinkiläisiä yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Syrjintä, kaltoinkohtelu tai muu asiattomuus eivät kuulu meidän palveluihimme. Työnantajuuttamme ohjaavat samat periaatteet, eli virallisesti hyväksytyt toimenpiteet yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi työntekijöidemme keskuudessamme. Tiedostan, että sekä palveluiden tuottajana että työyhteisönä meillä on kehitettävää, mutta samalla olen inspiroitunut siitä, miten laadukas ja konkreettinen tavoitetaso meille on nyt asetettuna.
Työskentelen päivittäin sen eteen, että jokainen helsinkiläinen saisi olla juuri sellainen kuin on, toki muiden koskemattomuuden ja loukkaamattomuuden rajoissa. On selvää, että samat jakamattomat ihmisoikeudet kuuluvat aivan kaikille, ja on mykistävän surullista, miten edelleen erilaiset vähemmistöt joutuvat kamppailemaan turhia ennakkoluuloja, rakenteiden joustamattomuutta ja silkkaa vihaa vastaan.
Minun Helsingissäni kenenkään ei tarvitse piiloutua kaappiin, punnita pitääkö kumppania kädestä tai saako vaatevalinnoistaan vihaa. Minun Helsinkini on moninainen, jossa rakkaus ei ole rikos ja jossa jokaisen on turvallista ja tasa-arvoista olla. Jossa ei tarvitse pohtia, ollako vai eikö olla.
Kirjoittaja on kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari