Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Lukijalta | Puistot eivät ole rakennusmaata

Kaavoitusta johtava apulaispormestari Anni Sinnemäki kertoo (HU 31.8.) tehneensä ehdotuksia kaupunkiluonnon kannalta tärkeiden alueiden säästämisestä. Hän katsoo, että myös jo tehtyjä päätöksiä pitäisi voida arvioida uudestaan. Minulla on kaksi ehdotusta, joiden kohdalla uudelleenarviointi olisi paikallaan.

Etelä-Haagassa Riistavuoren puistoon aiotaan rakentaa kantakaupunkimainen kaupunkiyksikkö 2 500 asukkaalle. Monipuolista metsää ja upeita kallioita käsittävä puisto on suurimmalle osalle kaupunginosan asukkaista ainoa merkittävä lähivirkistysalue.

Se on välttämätön lähistön monille päiväkodeille ja kouluille sekä Riistavuoren seniorikeskuksen ikääntyneelle väelle. Suunnitelmat uhkaavat silpoa puiston niin, että metsästä jäisi vain rippeitä jäljelle. Alueen läpi kulkeva seudullinen luonnonmukainen ulkoilureitti muuttuisi kaduksi.

Alppilassa on kaksi pientä puistoa, Savonpuisto ja Saimaanpuistikko, varattu suurelle rakennusliikkeelle NCC:lle pääasiassa toimistorakentamista varten. Työväenkaupunginosasta, jossa jo muutenkin on niukasti puistoja, hävitettäisiin pieni vehreä puisto ja maisemallisesti näyttävät, asukkaille virkistysalueina tarpeelliset kalliot.

Taustalla on vuonna 2016 hyväksytyn yleiskaavan toteuttaminen. Sen mukaan Helsingin vapaina säilyneille alueille pitää kaavoittaa asuntoja lähes Tampereen väestömäärää vastaavalle ihmisjoukolle. Kun muut alueet alkavat olla lopussa, käydään nyt puistojen kimppuun.

Sinnemäki perustelee tätä asuntojen tarpeella. Asuntoja eivät kuitenkaan tarvitse Helsingissä jo asuvat, vaan ne, jotka haluavat muuttaa tänne muualta Suomesta tai ulkomailta. Ihmiset kysyvät nyt, pitääkö meidän luopua rakkaasta lähimetsästä, kalliosta tai puistosta, jotta näille saataisiin asunto?

Ja entä sitten, kun tulee taas lisää asuntoa havittelevia? Alppilaan viitaten voidaan myös kysyä, miten puistojen muuttaminen toimistotonteiksi parantaa kaupungin asuntotilannetta?

Helsingissä on viime aikoina rakennettu yksipuolisesti ylitiivistä ja korkeaa kerrostalotuotantoa. Sinnemäki mainitsee Kalasataman, Jätkäsaaren ja Pasilan. Kaikki eivät kuitenkaan halua asua tällaisessa ympäristössä. Nuoret ja lapsiperheet muuttavat pois väljempään, vehreämpään ja inhimilliseen mittakaavaan rakennettuun asuinympäristöön. Helsinki menettää samalla parhaita veronmaksajiaan.

Helsingin kaupunkisuunnittelun suuntaa on radikaalisti muutettava. On hyväksyttävä se tosiasia, että kaupunki on kohta täyteen rakennettu. Ei ole mieltä yrittää tunkea tänne enempää ihmisiä kuin järkevästi suunnitellen mahtuu. Helsinkiä on suunniteltava helsinkiläisiä, ei muita varten.

Puistot on tarkoitettu virkistykseen, ei rakennusmaareserviksi. Jo laki edellyttää, että niitä on oltava riittävästi. Uusi valtuusto on hyväksynyt kaupunkistrategian, jossa luvataan huolehtia siitä, että kaikilla helsinkiläisillä on vastaisuudessakin lyhyt matka lähiluontoon.

Aiotaanko tästä linjanvedosta pitää kiinni, vain onko se vain tyhjä lupaus, joka voidaan rikkoa asunto- tai toimistorakentamisen tarpeiden niin vaatiessa?

Lauri Nordberg, ympäristöjuristi (eläkkeellä), Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen 1970-1992