Tanskan kirkko on joutunut luopumaan useista kirkkorakennuksista Kööpenhaminassa. Suomessa ajatus kirkkojen sulkemisesta ja myymisestä konserttisaleiksi tai näyttelytiloiksi tai jopa purkaminen asuntorakentamisen tieltä vaikuttaa vielä oudolta, mutta on aivan nurkan takana.
Viime vuosi oli Helsingin luterilaisille seurakunnille pelonsekaisesti odotettu käännekohta: kirkon jäsenmäärä putosi 49 prosenttiin asukasluvusta. Seurakuntayhtymä kävi keväällä yt-neuvottelut, joissa oli tavoitteena vähentää joka kuudes työntekijä. Lopulta vähennystarve pystyttiin puolittamaan.
Seurakuntia patistellaan luopumaan myös neljänneksestä tiloistaan vuoteen 2030 mennessä. Luopumisehdotus koskee Alppilan, Herttoniemen, Munkkiniemen, Oulunkylän, Pihlajamäen ja Tammisalon kirkkoja.
Luopumislistalla ovat myös Meritullin seurakuntatalo, Merirasti-kappeli, Jakomäen seurakuntatalo (tunnetaan myös Jakomäen kirkkona), Laajarannan kerhotalo, Kallion seurakuntakoti ja Porkkalan leirikeskus. Kaikkiaan listalla on kolmisenkymmentä tilaa, mukaan lukien nykyiset kauppakeskustilat.
Helsinkiläiset ovat parhaillaan heräämässä kipeään todellisuuteen. Tänä syksynä on saanut turhaan nykiä vasta kymmenen vuotta sitten avatun ja suuren suosion saaneen Kampin kappelin ovea. Kappeli on suljettu henkilökunnan irtisanomisten vuoksi. Uudelleen avaamista lupaillaan ensi vuonna, mutta päivämäärää ei kerrota.
Vuosaaressa järjestettiin viime viikolla keskustelutilaisuus Merirasti-kappelista, jota esitetään purettavaksi. Vuonna 1993 valmistunut kappeli on päässyt huonoon kuntooon, eikä se enää sovi tiiviiksi ja korkeaksi muuttuvan kaupunginosan rakennuskantaan. Sillä, että kappeli on asuinalueen vanhimpia rakennuksia ja monelle tärkeä kiintopiste, ei tunnu olevan kovinkaan paljon painoarvoa päätöksenteossa.
Vastuu kehityksestä on niillä, jotka eivät kuulu kirkkoon. On ymmärrettävää, että useimmat yli sadastatuhannesta maahanmuuttajataustaisesta helsinkiläisestä eivät ole luterilaisen kirkon jäseniä. On myös ymmärrettävää, että moni ei vakaumuksellisista syistä halua kuulua kirkkoon, tai että osan talous ei kestä kirkollisveron maksua.
Mutta varmaan on paljon niitäkin, jotka symppaavat kirkon työtä, mutta ovat tulleet eronneeksi jäsenyydestä tai eivät kodin perua koskaan ole kirkkoon kuuluneetkaan.
Heidän kannattaisi nyt miettiä, ovatko kristilliset arvot, kirkon työntekijöiden tekemä työ ja kirkot sellaisia asioita, joiden säilymistä Suomessa kannattaisi tukea. Itsestään ne eivät säily.
Jukka Hämäläinen