Joulunaika on eläinten hyvinvoinnista välittäville vegaaneille melkoista koettelemusten aikaa.
Silloin sadattuhannet siat menettävät henkensä. Suuntauksena on ollut, että joulukinkun koko pienenee eli yhä nuoremmat siat joutuvat teuraaksi.
Valitettavasti tuon älykkään nisäkkään kohtaloon suhtaudutaan jouluna jopa karkealla huumorilla, ja joissakin joulukorteissa porsas hymyilee tarjoiluvadilla tai rusetti kaulassa.
Vegaanina olen pyrkinyt käyttäytymään niin, että en pilaa kenenkään juhlatunnelmaa pöydän ääressä.
Mutta koska ruokavaliostani ilmoittaminen on aiheuttanut erityisjärjestelyjä ja ikävääkin hämmennystä, kokeilin viime jouluna sitä, että en mainitse asiasta. Kyläilin vanhojen sukulaisteni luona ja joulupöytä notkui herkuista.
Vegaaneille syötäväksi sopivaa ruokaa oli niukasti: perunaa, rosollia, kurkkuviipaleita sekä leipää (ilman rasvaa, koska se oli voita). Tämä kertoo hyvin siitä, miten eläinperäistä suomalaisten käyttämä ravinto yleensä on. Suurin osa ruokalajeista sisältää jossain muodossa lihaa, kalaa, kananmunaa tai maitoa.
Joulunakaan emme saisi unohtaa ilmastonmuutosta ja että voimme hidastaa sitä ravintoa koskevilla valinnoilla. Ja jouluna, jolloin puhutaan paljon laupeudesta, sopii muistaa, että eläimet ovat tuntevia olentoja, jotka eivät voi hyvin tehotuotanto-olosuhteissa ja että kuolema on niille kauhistus.
Vegaani