Ilmatieteen laitoksen eläköityneenä ylimeteorologina tiedän kokemuksesta, että miesmuisti sääasioissa on paljon yhtä sukupolvea lyhyempi. Kun 6. joulukuuta alkoi pyrykausi, ja lumensyvyys 10. joulukuuta oli Kaisaniemessä jo 22 senttiä ja Kumpulassa 27 senttiä, alkoi kuulua mainintoja poikkeuksellisen lumisesta alkutalvesta. Vaan katsotaanpa Kaisaniemen lumitilastoja. Vuonna 1968 oli lunta jo 3. marraskuuta peräti 30 senttiä. Vanhat ”stadilaiset” muistavat muitakin runsaslumisia syystalvia.
Vuodesta 1911 alkaen on lunta joulun alla ollut usein yli 40 senttimetriä, ja yli puoli metriäkin 1915, 1931, 1941, 1965 ja 2010, eli ilmastonmuutoksen myötä vähän harvenevaan tahtiin. Eniten lunta (70 cm) oli 16.12.1941 ja toiseksi eniten (67 cm).
20.12.2010. Yli puolen metrin syvyyksiä koetaan Helsingissä ennen joulua siis keskimäärin kerran noin 20 vuodessa. Puoleen metriin asti ei lumensyvyyksiä joulun alla Helsingissäkään voi siten pitää poikkeuksellisina.
Vanhat helsinkiläiset tietävät, että lähes lumettomiakin talvia on sattunut iät ajat lounaisvirtausten vallitessa. Näin tapahtui pitkään 1990–2008. Vuosina 2000–2007 muistutin virassani, ettei tämä kestä ikuisesti.
Varoituksia ei uskottu, kun luultiin ilmastonmuutoksen siirtäneen lumet historiaan. Erityisesti VR, jossa kokenut insinöörikunta oli eläköitynyt ja korvattu ”kvartaali-ekonomeilla”, oli valmistautumaton lumitalviin kaoottisin seurauksin. Lumiauratkin oli ehditty romuttaa. Parannusta on sittemmin tapahtunut, eniten verbaalitasolla.
Toisin kuin ennen, eivät junat pakkaspyryilläkään ole koskaan myöhässä. Sen sijaan ”poikkeuksellisten sääolojen takia” junat joko viivästyvät tai vuoroja perutaan.
Reijo Solantie