Tässä pöydässä osa uskoo joulupukkiin ja osa Jeesukseen, tapasi sukumme vääräleuka todeta joka vuosi joulupöydässä muutaman paukun jälkeen. Joka kerta lausujan tavoite täyttyi ja osa porukasta hiiltyi. Alkoi riita, joka onneksi päättyi ennen kuin pöytään kannettiin sekahedelmäsoppa ja riisipuuro.
Uskon, että kireästä tunnelmasta on joulumuistoja myös muilla kuin minulla. Monessa kodissa kokoonnutaan juhlimaan tavallista isommalla porukalla. Pöydässä on arvojen, asenteiden ja mielipiteiden sekamelska. Joukkoon sopii usein myös heitä, jotka viihdyttävät itseään nostattamalla muissa isoja tunteita.
Vääräleuka on poissa, mutta kun kahden viikon päästä istun joulupöytään, siinä on takuulla monenlaista mielipidettä.
Pöytään istuu sekasyöjiä, kasvissyöjiä, vegan-curious ja vegaani. Kirjo näkyy myös suhtautumisessa uskontoon ja poliittisessa aatemaailmassa. On uskovaisia ja heitä, joiden mielestä kirkon ja valtion suhteesta on tehtävä loppu. Porukalta lähtee taas seuraavissa vaaleissa ääniä kolmelle, jollei neljälle puolueelle.
Tuleeko taas riitaa? Juoko joku liikaa?
Tunnelmassa ovat aistittavissa myös menneet sukupolvet. Vaikka ei hengissä, niin hengessä, on mukana monta kärkevää lausujaa, myös alussa mainittu. Ehkä siksi ilmassa on hieman jännitystä. Tuleeko taas riitaa? Juoko joku liikaa?
Lausahduksista ja mielipiteiden ilmaisusta huolimatta aion tänäkin jouluna olla hiiltymättä. Pyrin ottamaan ihmisten erilaisuuden vastaan parhaana lahjana. Kuunnella ja kiinnostua.
Kohtaamisten antoisuutta lisää, jos muistaa jokaisen olevan vastuussa vain omista tunteistaan. Ihmisoikeuksia on kunnioitettava eikä tavoitteena saa olla toisen loukkaaminen, mutta oman mielipiteensä saa kertoa.
Vaikeita aiheita ei tarvitse pelätä juhlapäivänäkään. Joulusaunassa voidaan väitellä kolmen sukupolven voimin tuloerojen syistä. Tiedän sen kokemuksesta, joka jäi mieleen. Ei tullut riitaa, mutta tunnelma lämpeni innostavasti, vaikka kiuas veteli viimeisiään.
Kanssani joulupöytään istuu myös nuoria. Heidän maailmassaan ei ole harmaata aluetta. Ei ole sekä että, on vain joko tai. Jos nuoren ehdottomuus nostaa tunteita pintaan, kannattaa muistella hetki omaa nuoruuttaan.
Itse kannoin parikymppisenä rintanappia, joka julisti: marriage is legitimized prostitution. Vapaasti suomennettuna kerroin avioliiton olevan yhteiskunnallisesti hyväksyttyä seksikauppaa.
Nyttemmin rintanappi on ruostunut ja ajatteluun on tullut toivottavasti hitunen enemmän joustavuutta, ehkä niiden kymmenen avioliittovuoden aikana.
Miksi jouluna pitäisi puhua tuloeroista tai väitellä uskonnosta. Eikö voi vain luritella joululauluja tai keskittyä joulun sanomaan? Ainakin minulle on riittävästi sanomaa siinä, että jokainen tulee hyväksytyksi omana itsenään ja jokaisen arvomaailmaa kunnioitetaan – myös jouluna.