Luontokato on elämän hiipumista maapallolla. Ympärillämme tapahtuva hiljainen kriisi etenee laji kerrallaan, elinympäristö kerrallaan. Siinä missä ilmastokriisin merkitys on ymmärretty jo jonkin aikaa, luontokadon vakavuudesta on vallinnut hiljaisuus. Mutta nyt toivo on syttynyt. Historiallisesta Montrealin luontosopimuksesta päästiin sopuun joulukuussa. Sopimus on luontokadon torjumisen käännekohta, jota voi verrata Pariisin ilmastosopimukseen.
Käytännössä sopimus tarkoittaa, että kaikkien maiden tulisi suojella kolmannes maa- ja merialueistaan vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi jo heikentyneistä luontoalueista kolmanneksen tilaa on parannettava.
Kukaan ei voi olla luontokadon pysäyttämisessä vapaamatkustaja: me tarvitsemme mukaan jokaisen kunnan, jokaisen yrityksen ja jokaisen yksilön pitämään planeettamme elinkelpoisena. Aina on tahoja, joiden mukaan juuri meidän juuri täällä ei pitäisi tehdä mitään, vaan vastuu kuuluu aina jollekin muulle. Silti meidän suomalaisten ekologiset jalanjälkemme ovat maailman suurimpia. Ainutlaatuisesta luontosuhteestamme huolimatta me kulutamme ja käytämme ympäristöämme täysin kestämättömästi. On selvää, että näin ei voi jatkua loputtomiin. Meillä on vain tämä yksi planeetta. Me olemme riippuvaisia luonnosta, halusimme sitä tai emme.
Helsingin luonto on ainutlaatuinen ja monimuotoinen. Luonnon rajallisuus on osa Helsingin kaupunkistrategiaa. Olemme sitoutuneet suojelemaan ja vaalimaan sitä. Valtuustokaudella perustetaan uusia luonnonsuojelualueita vähintään viisi vuodessa. Samalla nykyisiä metsä- ja niittyverkostoja vahvistetaan. Kaupungissa esiintyvät luontotyypit on pidettävä suotuisalla suojelun tasolla niin, että ne eivät katoa eikä niiden eliölajisto häviä. Tässä maailman ajassa monimuotoisuuden vaalimisen on näyttävä kaikessa kaupungin toiminnassa.
Suomen tavoitteena oli pysäyttää luontokato vuoteen 2010, mutta siinä epäonnistuttiin. Uusi tavoite asetettiin vuoteen 2020, mutta epäonnistuimme jälleen. Luontokato päinvastoin kiihtyi Suomen luonnossa. Nyt uusi tavoitevuosi on 2030 ja me emme saa enää epäonnistua. Sen sijaan, että pohdimme Helsingissä ainoastaan sukupuuttoaallon pysäyttämistä, kaupunkiluonnon monimuotoisuuden pitää lisääntyä.
Helsingin on oltava 2030 jälkeen luontopositiivinen pääkaupunki.
Kirjoittaja on kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (vihr.).