Ennallistamisasetus etenee EU:ssa päätöksentekovaiheeseen aikaisintaan ensi syksyn aikana, arvioi ympäristöneuvos Olli Ojala ympäristöministeriöstä.
Sitä ennen, kevään aikana, jäsenvaltiot muodostavat oman kantansa asetukseen. Puheenjohtajamaa Ruotsin johdolla niistä muodostetaan jäsenmaiden yhteinen kanta, joka voisi Ojalan mukaan olla valmis kesäkuussa.
Sen jälkeen alkavat niin kutsutut trilogi- eli kolmikantaneuvottelut, joissa jäsenmaat, EU:n komissio ja parlamentti tekevät lopulta yhteisen päätöksen.
Suomen kanta asetukseen valmistui jo syyskuussa ja siinä on huomioitu muun muassa kaupunkien huolet. Kuudes artikla on havaittu monella tapaa hankalaksi Suomen olosuhteissa. Siinä on paljon ongelmakohtia, jotka tulee ratkaista, Ojala toteaa. Ojala ei halua spekuloida sillä ajatuksella, että kuudes artikla jäisi voimaan nykyisenlaisena.
Uudenmaan kaupungit ja kunnat ajavat muutoksia EU:n valmisteilla olevaan ennallistamisasetukseen. Suomen oloihin asetus ei tällaisenaan sovellu lainkaan. Ne 13 kaupunkia tai kuntaa – joukossa Espoo, Helsinki ja Vantaa – joita asetus koskee, joutuisivat vaikeuksiin.
Uusien asuinalueiden rakentaminen Helsinkiin muuttuu erittäin vaikeaksi, jos EU:n ennallistamisasetuksen kaupunkeja koskeva 6. artikla tulee voimaan ehdotuksen mukaisena.
Jos asuntoja haluttaisiin lisää, se pitäisi tehdä purkamalla nykyisiä väljästi rakennettuja alueita, kuten pientaloalueita, ja rakentamalla tilalle tiiviimmin. Sama koskisi Espoota ja Vantaata, joten pk-seudun kasvupaineesta iso osa ohjautuisi esimerkiksi Kirkkonummen, Nurmijärven ja Vihdin metsiin.
"Artikla 6 olisi hyvin vaikea kaupunkien ja erityisesti kasvavien kaupunkien kannalta. Se hajauttaisi yhdyskuntarakennetta Uudellamaalla niihin kuntiin, joita asetus ei koske. Tämä on vastoin kestävää kehitystä sekä Uudenmaan maakuntakaavaa ja MAL (maankäytön, asumisen ja liikenteen)-sopimusta", sanoo Uudenmaan liiton ympäristöasiantuntija Silja Aalto.
Näiden kaupunkien ”latvuspeitteisyys” eli käytännössä toisiinsa kiinni ulottuvien puiden määrä ei saisi vähentyä vuoden 2021 tasosta. Jos metsää kaadettaisiin rakentamisen tieltä, sitä pitäisi kasvattaa kunnan alueelle muutamassa vuodessa saman verran lisää.
Lisäksi viheralueiden pinta-alan tulisi kasvaa 2050 mennessä 5 prosentilla suhteessa kunnan pinta-alaan, eli Helsingin pitäisi muuttaa nykyisistä rakennetuista tai viljelyskäytössä olevista alueista takaisin luonnonmukaiseksi 10 neliökilometriä.
Äärimmäinen esimerkki Uudellamaalla on Raasepori, jossa 5 prosentin tavoitteeseen pääsemiseksi pitäisi muuttaa hyvin tuottavia peltoja metsäksi. Tämä on jo huoltovarmuudenkin näkökulmasta hölmöä, sillä Uudellamaalla pellot tuottavat hyvin.
Asetuksessa on monien tulkinnan mukaan ajateltu Euroopan vanhoja kaupunkeja. Ne ovat pinta-alaltaan pieniä ja tiiviisti rakennettuja, toisin kuin Suomen kaupungit.
Uudenmaan kunnat sekä Uudenmaan liitto pyrkivät vaikuttamaan 6. artiklan sisältöön alkuvuodesta. Tavoitteena on muun muassa saada artiklan tavoitteet koskemaan vain kaupunkeja, joissa viheralueiden pinta-ala jää alle 10 prosenttiin.