HU 12.6.2022: "HJK:n jalkapalloilija Katarina Naumanen, 27, nousi painonnostaja Anni Vuohijoen paikalle Suomen Olympiakomitean hallitukseen. Urheilupiirit ovat viime aikoina olleet otsikoissa seksuaalisen häirinnän ja epäasiallisen käytöksen vuoksi.
Vuohijoki joutui Pekingin olympiakisojen jälkeen tutkinnan kohteeksi ja lisäksi huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäkeä on epäilty epäasiallisesta käytöksestä.
Nyrkkeilijä Jonna Hakkarainen teki ilmoituksen valmentajansa häirinnästä- ja manipuloinnista. Useissa lajeissa kuten taitoluistelussa on viime vuosina noussut kohuja valmentajien seksuaalisesta häirinnästä."
Naumanen on pelannut maajoukkueessa sekä liigaseuroissa Suomessa, Yhdysvalloissa ja Norjassa. Hän on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja kuluu jalkapallon pääsarjaseurojen pelaajayhdistykseen. Nuorempana Naumanen oli kilpatanssija.
Olympiakomitean häirintätapauksiin hän ei viime kesäkuussa halunnut ottaa mitään kantaa, koska tietää niistä vain sen, mitä mediassa on kerrottu. Urheilijoiden edunvalvojana hän kuitenkin kertoi näkemyksiään urheilun pimeistä nurkista.
Hän itse on koko uransa ajan ollut pääsääntöisesti miesvalmentajien alaisuudessa. Naumaseen ei ole kohdistunut epäasiallista kohtelua. Sitä vastoin hän on kuullut muilta pelaajilta kyseenalaisista valmentajien toimista.
"Jos yksikin pelaaja joukkueessa haluaa, että esimerkiksi vaatteiden vaihdon aikana miespuolinen valmentaja tai fysioterapeutti ei ole paikalla, tätä toivetta on kunnioitettava. Joukkueen kanssa on keskusteltava, miten toimitaan intiimeissä tilanteissa. Fysioterapeutti tai hieroja voi olla yhtä hyvin mies kuin nainen, kunhan hän toimii ammattimaisesti", linjasi Naumanen.
Suomen urheilun eettisen keskuksen (Suek) selvitysten mukaan häiritsijä edustaa molempia sukupuolia mutta on useimmiten mies. Vakavimmillaan häirintä voi täyttää seksuaalirikoksen tuntomerkit.
Naumasen linjaus on validi, kuten on myös häirintä-teema, joka edelleen pulpahtelee urheilun ympärillä säännöllisesti esiin. Viimeksi isosti voimisteluun liittyen.
Vähiin on kuitenkin jäänyt keskustelu siitä, että myös urheilevat pojat voivat kokea naisten, eli omien ja kavereidensa äitien, läsnäolon pukukopeissa kiusalliseksi. Valmentajina, joukkueenjohtajina, huoltajina tai ihan vain kyyditsijöinä toimivat äidit tarkoittavat hyvää, mutta liian harvoin ajattelevat, että pukukopissa pyöriminen saattaa ahdistaa tai tuntua epämiellyttävälle murrosikäisistä tai sitä lähestyvistä pojista. Lapset myös kehittyvät eri tahtiin: joku voi kokea näin jo kymmenvuotiaana, toinen vasta viisitoistakesäisenä.
Tämäkään tilanne, kulttuuri tai tapa toimia ei muutu, jos siitä ei puhuta. Lajiliittojen ja seurojen olisi hyvä nostaa tämäkin näkökulma keskusteluun ja kouluttaa seura-aktiivit siten, että asiasta vähintään keskustellaan ja linjataan joukkueittain tai harjoitteluryhmittäin, kun lapset saavuttavat vaikkapa kymmenen vuoden iän.