Saan lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka eivät pääse lääkäriin, hammaslääkäriin tai vaikkapa lonkkaleikkaukseen. Saan yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat huolissaan pilttinsä turvallisuudesta varhaiskasvatuksessa, joiden lapset ovat joutuneet koulussa väkivallan kohteeksi tai ovat tulleet ryöstetyksi alaikäisten toimesta kadulla. Saan viestejä opettajilta, jotka ovat huolissaan koulujen mahdollisuuksista toteuttaa perustehtäväänsä. Saan yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat huolissaan kotona asuvasta ikääntyvästä vanhuksesta, jolle ei löydy hoivapaikkaa. Saan yhteydenottoja hoitajilta, jotka eivät kykene tekemään työtään inhimillisesti ja riittävällä tarkkuudella. Ja saan nykyään myös viestejä Helsingin kaupungin työntekijöiltä, jotka eivät ole saaneet palkkojaan oikein.
Milloin tästä tuli tällaista? Milloin niin valtio kun kaupunki unohti perustehtävänsä? Miksi Helsinki jopa strategiassaan keskittyy kaupungin kasvattamiseen ja uusien asukkaiden haalimiseen tilanteessa, jossa kaupunkilaisten peruspalvelut eivät toimi? Miksi Suomessa pitää toistaa Ruotsin virheet maahanmuuttopolitiikassa? Mikä ylläpitää työssäkäyvien halua veronmaksuun jos maailman korkeimmilla veroasteilla ei voida taata palveluja aivan tavallisille suomalaisille ihmisille?
Peräpeiliin ei saa katsoa, se kun on kuulemma tunkkaista ja sisäänpäin kääntyvää touhua. En tiedä, mutta itsestäni tuntuu kovin kummalliselta ajatus, jossa esimerkiksi maailman paras koulu ja terveydenhuolto on onnistuttu maassamme rakentamaan ja ylläpitämään mutta tuona aikana oikein tehtyjä asioita ei sopisi katsoa? Mitä silloin tehtiin oikein kun homma vielä toimi?
Selvää lienee se, että kaikenlainen hankehumppa, inkluusio, avoimet oppimistilat, vieraskielisten runsas lisääntyminen ja kännykät tunnilla, tuskin ovat ainakaan koulun tuloksia parantaneet kuten voimme jo tutkimuksistakin havaita.
Myös terveydenhuollon ja päivystysten ruuhkaantumista on viime kuukausina ihmetelty. Asiassa on monia puolia ja yhtä selittävää tekijää tuskin varmasti on mutta on hyvä huomata sekin, että Uudellamaalla on väestö kasvanut vuodesta 2010 yli 200 000 ihmistä. Kuinka monta uutta päivystyksen tai muun terveydenhuollon sairaansijaa on lisätty?
Myös peräpeiliin saa katsoa, voihan olla, että aiemmin tehtiin jotakin oikein. Olennaista on korjata mahdolliset virheet ja mennä eteenpäin. Minun Suomessani tarvitaan paluu perusasioihin.
Kirjoittaja on kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (ps.).