Ei mene päivääkään, ettei jokin media julistaisi, että vihreä siirtymä on Suomelle huikea mahdollisuus. Sen lisäksi, että vihreä siirtymä mahdollistaa talouskasvun, meillä ei yksinkertaisesti ole lupa jättää tuota mahdollisuutta käyttämättä ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden vuoksi. Yhtenä vihreän siirtymän keskeisenä alueena erityisesti kaupungeissa on kiertotalouden edistäminen. Kiertotaloudella tarkoitetaan sellaista tuotanto- ja kulutusmallia, jossa olemassa olevat materiaalit ja tuotteet hyödynnetään mahdollisimman pitkälle lainaamalla, vuokraamalla, uudelleen käyttämällä, korjaamalla, kunnostamalla ja kierrättämällä. Näin tuotteiden elinkaari pitenee.
Kaupungeissa – myös Helsingissä – rakennusten elinkaarikeskustelu on lähes jokapäiväistä. Rakennusten purkamiseen liittyvät vahvasti paitsi rakennushistorialliset arvot, myös purkamisen aiheuttamat päästöt. Yleisesti ottaen peruskorjaaminen onkin purkavaa uudisrakentamista tehokkaampi keino välttää päästöjen syntymistä lähivuosikymmeninä. Uudisrakennuksen hyödyt päästöjen kannalta saavutetaan vasta useiden vuosikymmenien jälkeen esimerkiksi paremman energiatehokkuuden tai suuremman käyttöasteen kautta. Uudisrakentamisella on vaikutuksia myös luonnonvarojen ylikulutukseen ja niiden riittävyyteen tulevaisuudessa.
Joskus purkaminen on kuitenkin ainoa järkevä vaihtoehto. Tällöin on pyrittävä siihen, että mahdollisimman suuri osa materiaaleista käytetään uudelleen. Valitettavasti rakennusmateriaalien uudelleenkäyttö on vielä vähäistä, vaikka viime aikoina alalla onkin tapahtunut paljon kehitystä. Helsingin rakentamisen kiertotalouden klusteriohjelmassa on mukana yli 100 alan toimijaa ja kiinnostus uudelleenkäyttöön on koko ajan kasvanut. Rakentamisen kiertotalous luo uutta liiketoimintaa, synnyttää uusia innovaatioita, ja sillä on suuri rooli vihreän siirtymän kannalta.
Rakentamisen kiertotalous voi turvata materiaalien saatavuutta tulevaisuudessa myös erilaisten kriisien varalta. Rakennusmateriaalien uudelleenkäyttö on lähes aina paikallista toimintaa ja tukee samalla alueen taloutta. Ukrainan jälleenrakennus ja materiaalien suuri tarve voi tuoda asiaan muutoksen. Jo nyt Ukrainaan viedään erilaisia tarvikkeita – miksi ei tulevaisuudessa myös uudelleenkäytettävää rakennusmateriaalia?
Vielä lopuksi haluan heittää ilmoille ajatuksen: tilojen muunneltavaksi suunnittelu on osa kiertotaloutta. Sen avulla voidaan lisätä rakennuksen erilaisia käyttötapoja ja estää purkamista tulevaisuudessa. Vaikka rakennuksia on suunniteltu muuntojoustaviksi jo kauan, sitä ei välttämättä ole osattu hyödyntää. Kuka siis tietää, kelpaavatko tänään suunnitellut rakennuksetkaan enää seuraaville sukupolville?
Kirjoittaja on Helsingin elinkeinojohtaja.