Vaalikevään lähetessä keskustelu Suomen suunnasta kiihtyy. Viime aikoina tutkijoiden lisäksi myös elinkeinoelämä ja työnantajapuoli ovat ilmaisseet huolestuneita viestejä tulevalle hallitukselle.
Yhteistä näillä viesteillä on se, että nopeasti muuttuvassa, niin sanotussa lukuisten kriisien maailmassa Suomen on pidettävä kiinni ilmastotavoitteista, ja että politiikan ennakoitavuus ja vakaus on vauhtia tärkeämpää. Talouden tulevaisuus linkittyy olennaisesti tähän keskusteluun.
Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste. Sen ratkaiseminen vaatii mittavia muutoksia tapoihimme tehdä työtä ja kuluttaa. Elinkeinoelämän viesti on ollut selvä – vihreä siirtymä tarvitsee investointeja, selkeää sääntelyä ja yhteisiä standardeja. Kestävyyttä tukevan toimeliaisuuden luomisessa on ajateltava vaalikausien yli, ja luotava vakaa toimintaympäristö talouden uudistumiselle.
Talouden uudistuminen ei kuitenkaan onnistu, ellemme yhtäläisesti pidä huolta ihmisten hyvinvoinnista. Yhä useammalla on haasteita selviytyä tavallisesta arjesta, esimerkiksi kallistuvan ruuan ja energian hinnan lisäksi kasvavien työelämän vaatimusten takia. Kiire ja paineet työelämässä ajavat yhä useamman pitkille sairauslomille, sillä se on rahallisesti turvallisempi vaihtoehto kuin työajan lyhentäminen.
Vaalikevääseen heräävät puolueet listaavat kilpaa leikkauskohteita, vaikka onnistuakseen oikeudenmukainen vihreä siirtymä tarvitsee investointeja uudistumiseen ja hyvinvointiin. Hyvinvoinnista leikkaamisen sijaan rakenteelliset leikkaukset on suunnattava kohti ekologisesti kestämättömiä yritystukia.
Esimerkiksi tammikuun lopussa uutisoitiin valtion tukeneen tyhjiä maakuntalentoja yli 40 miljoonalla eurolla. Tämä vastaa noin 17 000 hoitajan keskimääräistä kuukausipalkkaa. Terveyteen, koulutukseen, sivistykseen ja tasa-arvoon panostaminen parantaa suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, ja on näin myös turvallisuuspoliittinen kysymys. Siksi sosiaalista turvaverkkoa ei saa heikentää nopeasti muuttuvassa maailmassa.
Suurten murrosten ohjaaminen on paitsi vaikeaa, myös epävarmaa. Pelkän bruttokansantuotteen mittaamisen sijaan Suomen pitää mitata talouttaan myös sosiaalista ja ekologista kestävyyttä kuvaavilla mittareilla. Tämä mahdollistaa sen, että voimme kohdentaa toimia jotka pitää huolta ihmisten hyvinvoinnista ja jaksamisesta samalla kun ohjaamme talouttamme kohti ekologista kestävyyttä. Näin tietäisimme talouskasvun suunnan sijaan myös kasvun laadun eli sen, onko taloudellinen toimintamme ekologisesti kestävää ja ihmisten hyvinvointia lisäävää.
Suomen kaltaisessa rikkaassa, luonnonvaroja ylikuluttavassa yhteiskunnassa varallisuuden jatkuvaa kasvattamista olennaisempaa on ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista huolehtiminen. Seuraava hallituksen on valittava tuemmeko mielummin ilmastonmuutoksen kiihdyttämistä, kuin omien veronmaksajien terveyttä?
Riina Bhatia, tutkija, VTT ja varavaltuutettu (vihr.)
