Suomessa vanhenemisen kuvasto ja sanasto ovat ankeita ja yksinkertaistavia. Näin siitä huolimatta, että Suomesta on tullut ikääntyneiden yhteiskunta. Huhtikuussa valittava eduskunta saa kohdata dramaattisen muutoksen, joka liittyy pessimistiseen väestöennusteeseen, eliniänodotteen nousuun ja niin terveiden, aktiivisten ja osallistuvien ikääntyneiden kuin hoivapalveluita tarvitsevien määrän kasvuun.
Valituilta vaaditaan ratkaisuja, kaikkien ihmisarvoa kunnioittavaa ja ennakkoluulotonta ajattelutapaa, ei kestävyysvajehokemia tai tuhahduksia jälkeenjääneistä boomereista.
Suomen työllisyysaste on noussut yli 75:een, mikä on hieno saavutus. Se on kuitenkin edelleen muita Pohjoismaita matalampi. Monilla aloilla kärsitään työvoimapulasta, ja työmarkkinoiden ulkopuolella on eri syistä johtuen noin 300.000 henkilöä.
Useat jo eläköityneet haluaisivat jatkaa työelämässä ainakin osa-aikaisesti, mutta verotuksen progressio puraisee ankarasti kertynyttä työeläkettä. Jo eläköityneitä osaajia, joilla motivaatiota ja terveyttä riittää, olisi houkuteltava takaisin työmarkkinoille verokannustimin.
Työurien jatkaminen ei onnistu sormea napsauttamalla mutta se on vääjäämätön kehityslinja. Erityisesti työnantajien on katsottava peiliin. Ikärasismia ei ole saatu kitkettyä työelämästä.
Viisaat työnantajat tekevät erilaisista tieto-, taito- ja kokemusprofiileista vahvuutensa. Suomessa ollaan sääntöuskovaisia: lailla vahvistetusta minimieläkeiästä tulee normi, joka ikään kuin oikeuttaa määräämään työkykyiset, terveet ja aktiiviset osaajat jäähdyttelyputkeen
Vaikka 80 on monissa tapauksissa uusi 60, ikääntyminen tuo mukanaan jollain aikavälillä hapertuvan terveyden ja lisääntyneen avuntarpeen. Tulevien päättäjien on otettava uudelleen tarkasteluun sekin mantra, että jokaiselle vanhukselle oma koti on aina paras paikka. Kun tämä oppi sementoitiin, kukaan ei laskenut, mistä saadaan kaikki kotihoidossa tarvittavat tekevät kädet.
Korotus omaishoitajien palkkioon olisi hyvä kädenojennus, mutta se ei korjaa rakenteita. Usein omaishoitajat ovat ikääntyneitä naisia, hoivaamisvelvoitteensa jo moninkertaisesti hoitaneet.
Huhtikuussa valittuja uusia kansanedustajia odottaa velkaantuneen talouden ja ennakoimattoman maailmantilanteen lisäksi ”hopeamyrsky”. Kokeneitten konkarien ääni on saatava kuuluville.
Päivi Mononen-Mikkilä, viestintäyrittäjä, eduskuntavaaliehdokas (kesk.),Helsinki