Alijäämää, budjettivajetta, korkoja ja talouskriisiä. Suomessa eletään aikaa, kun edellisestä talouskasvusta alkaa olla rippikouluiän verran aikaa. Silti kukaan ei sano sitä ääneen. Elämme yhteiskuntana pikavippiaikaa, jossa kulissia pidetään yllä osamaksulla ostetulla merkkilaukulla, johon meillä ei ole oikeasti varaa.
Eduskuntavaalien alla lupausten kirjo on suuri. Haluamme rahaa kaikkialle. Kannattajia kuunnellaan ja ääniä hankitaan lupauksilla, jotka eivät ole realismia Suomen taloustilanteessa Vaalikauden ollessa lyhyt, emme ole aikoihin uskaltaneet tehdä pitkiä sitouttavia suunnitelmia, jossa yli vaalikausien rakennettaisiin koko Suomen talouden täyskäännöstä. Olemme aloittaneet velkojen koronmaksun. Korkojen kasvaessa korolle, olemme pian tilanteessa, jossa vuotuinen valtionvelka ei tule enää kattamaan edes korkoja. Annamme silloin ulkopuolisille lainaajille päätösvallan Suomen talouden tulevaisuudesta. Se on pelottavaa.
Suomen yhteiskunnan tulee herätä ja todeta, ettemme ole enää se Nokia-maa, joka olimme ennen. Hyväksyä se tosiasia, että on muutosten aika. Emme pysty tarjoamaan kaikkia palveluita tai maksamaan suuria palkkoja, mutta meidän tulee kyetä rakentamaan yhteiskunta, jossa jokaisella kansalaisella on mahdollisuus täysipainoiseen ja onnelliseen elämään. Meidän tulee uskaltaa investoida hyvinvointiin, koska vain hyvinvoiva kansa kykenee tuottamaan innovaatioita ja innostumaan elämästä.
Meidän tulee uskaltaa yhdistää kuntia ja purkaa suuria hallintokoneistoja. Meidän tulee tehostaa, mutta sitä ei voi tehdä terveyden ja jaksamisen kustannuksella. Taloustilanteen korjaus sattuu. Varsinkin niille, jotka ovat olleet vallan ja rahan juurella kauan, sillä yksi suuri menoerä ovat hallinnolliset kulut, jotka Suomessa ovat hirvittävän suuret.
Me emme voi kuitenkaan sulkea rajojamme maahanmuutolle saati emme ilmastomuutokselle, koska nämä tulevat maksamaan Suomelle vielä kalliimpaan menoerää tulevaisuudessa. Suomi tarvitsee kipeästi työperäistä maahanmuuttoa, jotta saamme lisää työvoimaa Suomeen ja sitä kautta veroeuroja. Meidän tulee pyrkiä olemaan hiilineutraalimaa, mutta sen kustannukset tulee olla linjassa Suomen budjettiin. Suomen ilmastokriisin hallinta mahdollistaa myös uusien innovaatioiden kehittämisen ja mahdollisen vientivaltin muihin maihin.
Hyvinvointivaltion olemus on alkanut horjua ja pahoinvointi näkyy jo. Se näkyy radikalisoitumisessa, mielenterveysongelmissa ja väkivaltaisuuksissa. Se näkyy nuorten liikkumattomuudessa, sairauspoissaoloissa ja itsemurhatilastoissa. Pahoinvoiva kansa ei ole toimintakykyinen.
Onko minulla ratkaisut kaikkeen? Eipä ole, ei varmaan edes promilleen. Mutta saadaksemme toimivan yhteiskunnan tulee seuraavien vuosien tehdä kipeää aivan kaikille. Koska mikään muutos ei ole riittävä eikä toimiva, jos se ei tunnu kaikissa meissä. On siis aika luopua hitusen omista lupauksista, ja luvata ennemmin olevansa kykenevä tekemään sellaisia ratkaisuja, että seuraavalla sukupolvella olisi Nokia-Suomi 2.0.
Anni Vuohijoki (liik.)