Kuulen monenlaisia, erilaisia ääniä. Erityisesti pyrin kuuntelemaan ääniä, jotka eivät kuulu kaikille, jotka eivät tule kuulluksi, eivät saa samanlaista huomiota kuin äänekkäämmät. Kaikki kuulemani äänet eivät voisi koskaan muodostaa kuoroa, sillä kuorolaulu edellyttää tietynlaista harmoniaa, vähintään pyrkimystä yhteiseen sointiin. Kiinnostavimmat äänet eivät välttämättä koskaan sovi kuoroon. Joskus dissonanssi, riitasointi, on kaikkein kiinnostavin.
Valtakunnassa on vajaan kuukauden päästä vaalit, joita olen ajatellut paljon. Olen ajatellut paljon myös tulevaisuutta, vaaleista riippumatta. Harmonian ja riitasoinnin yhteyttä vaaleihin tarvitsee tuskin alleviivata. Tulevaisuus on ollut mielessäni opintojeni vuoksi. Tulevaisuudentutkimuksen opinnoissa olen päässyt harjoittelemaan menetelmiä, joilla voidaan tehdä näkyväksi vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, erilaisia skenaarioita siitä, millainen maailma on vaikkapa vuonna 2050. Millaiseen tulevaisuuteen pääsemme yhteissointiin pyrkimällä, mihin riitasointia kuulemalla?
Sitten on ääniä, jotka kokevat olevansa merkityksettömiä yhteisen soinnin kannalta. Niistä äänistä olen erityisen kiinnostunut. Myös niillä äänillä on merkitys sille, minkä käsillämme olevista tulevaisuuksista valitsemme. Huolimatta siitä, minkä puolueiden tulisi kantaa vastuuta yhteisistä asioistamme tulevaisuudessa, sillä on merkitystä, ketkä kaikki pysyvät mukana. Ketkä haluavat pysyä mukana ja keillä on siihen mahdollisuus. Kuinka moni haluaa jäädä omalla äänellään yhteisen soinnin ulkopuolelle.
Tulevaisuus voi olla sinun, se voi olla minun tai se voi olla meidän. Se voi olla myös heidän, joiden annan päättää puolestani. Musiikkia on onneksi monenlaista. Saan joskus perustella omassa kotikeittiössäni musiikkimakuani puolisolleni, mutta pidän puoleni. Valtakunnanpoliitikkoja valittaessa on yhtä lailla ok perustella koillishelsinkiläisen arjen sujuvuutta tukevia päätöksiä, tai tuoda esiin juuri oman perheen tarpeita. Määrätöntä riitasointia ei kestä kukaan, mutta kokonaisuuden huomioimiseen tarvitaan kaikkia ääniä. Hiljaisuus on pahinta.
Kuulen ääniä. Anna minun kuulla myös sinun äänesi.
Kirjoittaja on Malmin seurakunnan diakoniajohtaja.