Helsinkiläisten rakastama veistos Havis Amanda, tai tuttavallisemmin Manta, on saanut yli satavuotisen historiansa aikana pitkään vastaanottaa kaupunkilaisia ja vierailijoita rauhassa. Manta on yksi Helsingin kuvatuimmista kohteista, joka on meille tuttu paitsi ikonisten näkymien, myös vapun ja muiden kansanjuhlien keskipisteenä.
Vapulla on pitkät perinteet Helsingissä. Pääkaupunkimme kesä käynnistyy, kun kymmenet tuhannet kaupunkilaiset vaeltavat Esplanadeille ja Manta saa valkolakkinsa. Ylioppilaskuntien kanssa on sovittu, että Manta voidaan lakittaa myös tänä vuonna. Vappuna Havis Amandan lakitus tapahtuu turvallisesti henkilönostimella. Ja vaikka vappu on iso juhla, sen vietto sujuu Kauppatorilla tavallisesti ilman häiriöitä.
Samaa ei valitettavasti voida sanoa suurten urheilujuhlien tapakulttuurista. Jääkiekon maailmanmestaruus 1995 synnytti torilla tavataan -ilmiön, jonka myötä Manta ei ole enää saanut olla rauhassa. Kun Suomi viime keväänä voitti jääkiekkokultaa sekä olympialaisissa että maailmanmestaruuskisoissa, Manta joutui kokemaan kovia. Vanha ja hauras pronssiveistos ei kestä kiipeilyä, mutta lätkäfanit eivät kuunnelleet kieltoja. Edes väliaikaisesta suojauksesta ja vartioinnista ei ollut apua.
Vuosien varrella Manta onkin saanut useita kolhuja, kun juhlijat ovat kiipeilleet sen päälle. Lisäksi suolainen ja tuulinen meri-ilmasto on kuluttanut veistoksen pintaa. Taideteokseen on syntynyt naarmuja ja reikiä, sen pronssiallas on haljennut ja graniittiperusta rakoilee. Vaarana on, että jos emme toimi pikaisesti, saatamme menettää yhden Helsingin arvokkaimmista symboleista.
Nyt on sovittu, että Manta siirretään vapun jälkeen kunnostettavaksi osana suihkulähdekokonaisuuden ja sen ympäristön peruskorjausta. Aiemmin on myös ehdotettu, että Manta korvattaisiin kopiolla ja alkuperäinen veistos siirrettäisiin pysyvästi kaupungintalolle tai museoon turvaan. Silloin kuitenkin menetettäisiin merkittävä osa Helsingin alkuperäistä historiaa.
On hyvä, että Mantasta huolehditaan, ja se voidaan ensi vuonna palauttaa sijoilleen entistä ehompana. Onneksi meidän ei tarvitse sanoa hyvästi, vaan näkemiin, Havis Amanda.
Kirjoittaja on Helsingin vs. kulttuurijohtaja
