Pitääkö Helsingin perustaa huumeiden käyttöhuoneita, kysyy toimittaja Jari Pietiläinen?
Keskiviikkona Vallilassa näyteltiin erikoista näytelmää. Joukko vapaaehtoisia pystytti Dallapénpuistoon teltan, jota aiottiin käyttää huumeiden käyttöhuoneena.
Teltassa oli mahdollista käyttää huumeita pistämällä, ja sieltä saattoi myös hankkia puhtaita käyttövälineitä. Lisäksi paikalla oli terveydenhuollon ammattilaisia.
Kauaa ei teltta saanut olla pystyssä, sillä paikalle saapunut poliisi määräsi teltan purettavaksi. Poliisi toimi sinänsä oikein, koska laki ei vielä ole mahdollistanut huumausaineiden käyttöä tai hallussapitoa. Suomeen ei siksi ole voitu rakentaa käyttöhuoneita, joissa huumeidenkäyttäjät voisivat turvallisesti ja puhtain välinein käyttää suoneenpistettäviä huumeita.
Monet huumeiden käyttäjiä auttavat vapaaehtoiset ovat tilanteeseen turhautuneita, ja aivan ymmärrettävistä syistä. Vaikka sosiaali- ja terveysministeriö on suositellut erillislakia käyttöhuoneiden kokeilemisesta, hanke ei ole edennyt.
Vallilassa näyteltiin erikoista näytelmää.
Ihmetellä sopii, miksei ole edennyt.
Uutissuomalaisen viime vuoden syyskuussa tekemän gallupin mukaan yli 40 prosenttia vastanneista on sitä mieltä, että Suomeen pitäisi perustaa valvottuja käyttöhuoneita. Vain kolmannes vastusti ajatusta – ja joka neljäs ei osannut ottaa asiaan kantaa.
Valistunut arvaukseni on se, että jos asiaa olisi kysytty vain helsinkiläisiltä, tulos olisi heittämällä ollut se, että käyttöhuoneet olisivat saaneet reippaasti yli puolet äänistä.
Joka tapauksessa muun muassa rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio Helsingin yliopistosta piti tuolloin tulosta yllättävänä. Hänen mukaansa kyseessä on vaikea aihe ja keskustelu siitä on vielä uutta Suomessa.
Nuotio on aivan oikeassa: helppoa ratkaisua asiaan ei ole – eikä se varsinkaan ratkaise huumeongelmaa.
Joku roti asiaan on pakko saada. Ei ole kenenkään etu, että vapaaehtoiset pystyttävät sattumanvaraisesti pop-up-tyyliin huumetelttoja, joita poliisi saapuu tunnin välein määräämään purettaviksi.
Sinänsä hyvää tarkoittavien huumetelttojen vaarana on muuttua puolilaittomiksi sirkusteltoiksi, joiden ympärillä vietetään uteliasta kansanriehaa. Tämä ei palvele ketään – kaikkein vähiten huumeidenkäyttäjiä itseään.
Todennäköisesti asiassa käy niin, että suomalaisten mielipide kääntyy hitaasti, mutta varmasti käyttöhuoneiden kannalle.
Uskon siihen, että vuosikymmenen kuluttua ihmetellään heitä, jotka aikoinaan vastustivat käyttöhuoneiden kokeilua. Silloin teltatkin ovat jo historiaa.