Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Pikkuriikkinen Civitan kylä Italiassa vetää vuosittain kukkulalle satojatuhansia turisteja – maanvyöryjen pienentämään kylään pääsee vain yhtä siltaa pitkin pääsymaksua vastaan

Eroosion uhkaamaan Civita di Bagnoregioon pääsee vain yhtä siltaa pitkin, pääsymaksua vastaan. Kylässä asuu vuoden ympäri kahdeksan ihmistä.

Keskellä Calanchi-laaksoa ylhäisessä yksinäisyydessään kohoava Civita di Bagnoregio on kuin satukirjan sivulta repäisty. Eroosion kuluttamalla kukkulalla kyyhöttää rykelmä taloja, joiden luo johtaa 300 metrin pituinen kävelysilta.

Etruskien 2 500 vuotta sitten perustama Civita on tullut tunnetuksi Italian Kuolevana kylänä, sillä sen pinta-ala on maanvyöryjen vuoksi jatkuvasti pienentynyt. Kylän laidoilta on vuosisatojen saatossa romahtanut teitä, taloja ja yksi kirkko.

Civita tyhjeni 1600- ja 1700-­­­­luvuilla maanjäristysten ja maanvyörymien seurauksena, mutta se on 2000-luvulla kokenut uudelleensyntymän. Vuonna 2013 Civitan pormestari teki sen, josta Venetsiassa vasta haaveillaan, ja alkoi pyytää kylässä vierailevilta turisteilta pääsymaksua.

Sillan edustalla olevan puisen lippukioskin kautta Civitaan kipuaa vuosittain nyt satojatuhansia turisteja. Etenkin japanilaisia, sillä kylä toimi inspiraationa Hayao Miyazakin animaatioelokuvalle Laputa: linna taivaalla

Alati jyrkkenevä nousu Civitaan 30 asteen helteessä hengästyttää. Civitan ja sen uudemman osan, Bagnoregion, välinen laakso on vuodesta 1764 madaltunut 40 metriä. Laaksoa täplittävien keltaisten etnanväriherneiden huumaava tuoksu nousee 70 metrin korkeudessa kulkevalle sillalle asti.

Puolimatkassa sillalla kävelevät turistit joutuvat painautumaan kiinni kaiteeseen, kun ohi köröttelee jyrkkään alamäkeen kunnan huoltoauto. Muita autoja Civitassa ei olekaan.

Viileän, kyyhkysten kujerruksen täyttämän porttikongin jälkeen astutaan menneeseen maailmaan, jossa aika vaikuttaa pysähtyneen. Keskiaikainen arkkitehtuuri ja joka puolella pursuilevat ruusut, kameliat, hortensiat ja jasmiinit suorastaan huutavat kaivamaan kameran esiin.

Suunnistaminen taskukokoisessa Civitassa on helppoa. Päätie johtaa Piazza S. Donato -keskusaukiolle, jossa sijaitseva kylän ainoa kirkko on rakennettu muinaisen roomalaistemppelin raunioiden päälle.

Paikallisille asukkaille Civitan turismibuumi merkitsee lisätienestejä. Iäkäs Felice Rocchi on keksinyt päästää kotinsa alakerrassa sijaitseviin etruskiluoliin vierailijoita euron pääsymaksua vastaan.

– Olen yksi kahdeksasta kylässä ympäri vuoden asuvista. Kylmänä talvena kahdeksan saattaa kuitenkin muuttua neljäksi, kun lämpötila laskee -10:een, Rocchi kertoo.

Sisälle on koottu vuosikymmenten takaista esineistöä vanhasta sängystä pastasiivilään. Rocchin mukaan luolassa asui 1940–1950-luvuille asti perhe, joka nukkui samassa tilassa oliiviöljypuristamon kanssa.

Vierailu kylän toisella laidalla sijaitsevassa, kaksikerroksisessa Runoilijan puutarhassa edellyttää vapaavalintaista lahjoitusta tai puutarhan omistavan paikallisen maatilan tuotteiden ostamista. Valittavissa on niin kuivattuja villifenkolin kukintoja kuin sokeritonta viikunahilloa.

Puutarhassa ilman paitaa tupakkaa polttava Rosaro ”Picchio” Centoscudi paljastuu varsinaiseksi huumorimieheksi. Kukkia on istutettu käsilaukkuihin ja korkeakorkoisiin saappaisiin. Keskellä puutarhaa on haudan näköinen istutus, josta pistää esiin risti ja tekokäsi.

– Täällä kävi pihi ja huonosti käyttäytyvä turisti, joten murhasin hänet, Centoscudi vitsailee.

Yksi Civitan kiehtovimmista nähtävyyksistä on kylän laidalla sijaitseva, Casa Grecoksi kutsuttu talo. Maansiirtymä repi 1500-luvulla rakennetun talon osittain hajalle vuosina 1988–1991. Talon seinästä törröttää puuparruja, eikä romahtanutta puolikasta ole rakennettu uudestaan.

Koko maakappaleen lohkeaminen ja putoaminen tyhjyyteen onnistuttiin estämään ankkuroimalla tontti kiinni metallitangoilla. Yksi niistä on jätetty näytille, nyt sen vieressä istuu kaksi aasialaista turistia reppuineen.

Repeämän suuruuden näkee kahdesta maahan jätetystä kuopasta. Opasteita paikalla ei kuitenkaan ole, eikä iso osa paikalla pyörivistä turisteista tunnu ymmärtävän näkemäänsä. Lisätietoa pelastusoperaatiosta saa Civitan Geologisesta museosta.

Sittemmin talo on kunnostettu, sisustettu design-huonekaluilla ja muutettu majoituskäyttöön. Talon voi vuokrata Casa d’artista -nimellä eli Taiteilijan talo -nimellä Airbnb:n kautta. Isännäksi on merkitty Civitan pormestari, ja tuloilla rahoitetaan kylän kulttuuriprojekteja.

Yöpyminen Taiteilijan talossa maksaa noin 300 euroa per yö, mutta ammattitaiteilijat voivat yöpyä talossa vain kymmenellä eurolla.

Civitassa yöpyvän on hyvä muistaa, ettei kylässä ole supermarkettia, apteekkia tai pankkiautomaattia. Viereisestä Bagnoregiossa ne kuitenkin on.

Muratin karvaiset varret kiipeävät Osteria al forno di Agnese -ravintolan ulkoseinää pitkin kuin jättimäisen hämähäkin jalat. Tuuletin puhaltaa japanilaisseurueen päälle viilentäviä vesipisaroita. Nykyisten omistajien isoäidin vuonna 1968 perustaman ravintolan annoshinnat pyörivät kymmenen euron molemmin puolin.

Lounaan jälkeen on vielä hyvin aikaa vierailla Civitan Geologisessa museossa. Siellä oleva pienoismalli paljastaa edestä päin pyöreän näköisen kylän olevan todellisuudessa pitkulainen. Lisäksi museossa voi tutustua sekä alueen fossiililöytöihin, eroosion mekanismiin että keinoihin, joilla kylän vakautta valvotaan.

Museovirkailijan mukaan viimeisimpien analyysien tuloksia odotetaan parhaillaan. Viime vuonna kevään rankkasateet eivät kuitenkaan aiheuttaneet uusia maanvyörymiä. Kuoleva kylä on toistaiseksi turvassa.